Perussuomalaisten politiikka on kyllä ihmeellistä tälläiselle tavalliselle Matti Meikäläiselle.
Ensin huudetaan kurkku suorana säätiöistä ja sitten kun puolue pimittää rahat, niin se hyväksytään mukisematta. Eikä siinäkään vielä mitään, tekoa jopa kehdataan puolustella tyyliin; miksi Perussuomalaiset ei saa tehdä niinkuin muutkin. Naurettavaksi kommentin tekee se, että ensin vannotaan kovasti, että Perussuomalaiset ovat jonkinlainen muutos.
Sitten, kun puoluejohto jääkin kiinni housut kintuissa siitä, että käyttäytyy kuten muutkin puolueet, sitä puolustellaan, että hei muut, eikö me saadakkaan olla kuin muut?
Minä en ainakaan ymmärrä tuota analogiaa, siihen vaaditaan Perussuomalainen. Eikö tässä pitäisi olla nyt sama analogia kuin hallituksesta pois jäännistä. Eli pysyä suoraselkäisenä perinteisen politiikan koukeroita vastaan. Mutta niin se raha haurastutti selkärangan. Mutta kun kenttäväki ei edes tajua, että heitä on puhallettu pahemman kerran. Missä muussa heitä on sitten puhallettu?
Luulisi, että Perussuomalaiset poliitikot taistelisivat saadakseen puoluerahoja takaisin piirille, mutta jostain syystä tuo raha ei kiinnosta heitä pätkääkään. Enemmän kiinnostaa muiden puolueiden rahat.
Lisäys:
Soini hymyilee leveästi, kun kenttäorganisaatio tekee työtänsä, eikä näe sentin senttiäkään kymmenistä miljoonista, jotka katoavat Timon ja Soinin haltuun.
Mitä aikuisten oikeasti Perussuomalaisten kenttäväki luulee tapahtuvan säätiöin omaisuudelle, kun Timo väistyy puoluejohtajan paikalta? Rahat on vielä viiden henkilön hallussa, joista kahdella on ikää reilusti yli Perussuomalaisen odotetun eliniän. Tämän jälkeen rahat on kolmen ihmisen hallussa; Timon, Jarmon ja juristin. Noilla kymmenillä miljooonilla minäkin kyllä hymyilisin leveästi. "Raha ei tee onnelliseksi, mutta se helpottaa" vanha Soinilainen sananlasku.