Valitettavasti tähän pakko vetää raamattu mukaan, koska se on kreationismin keskeinen auktoriteetti. Kreationismia kannattava uskontosuuntaus kiveen hakattuine dogmeineen perustuu joka tapauksessa raamattuun kiistämättömänä ja muualta annettuna auktoriteettina eikä tieteenharjoittamisen tunnusmerkit täyttävään kriittiseen tutkimukseen.
En puhu nyt kreationismista vaan ID:stä - niillä on tietty peruslähtökohtainen ero... ID puhuu älyllisestä suunnittelijasta sen kummemmin esittämättä, että kyseessä olisi Raamatun luoja-Jumala. Varmaan siihenkin joukkoon myös tämän näkemyksen kannattajia mahtuu...
Normaali tieteellinen katsantokanta pyrkii päättelemään sen, mikä selitys kullekin ilmiölle on todennäköisin eli siis eniten tosi. Tämä menettely ei kokonaan kiellä muiden vaihtoehtojen mahdollista olemassaoloa. Ero vakavasti otettavan tieteen ja uskonnon/uskomusten välillä on kriittisyys. Tiede pyrkii korjaamaan omia virheellisiksi havaittuja teorioitaan ja tuloksiaan koko ajan uusien tutkimustulosten ja tuloksia selittävien mallien/teorioiden avulla. Huonoksi havaittu malli saa mennä jos uusi malli tukee paremmin havaintoja.
Näinhän meille opetetaan ja noin sen pitäisi mennä - mutta kun ei mene. Evoluutioteoria on täynnä esimerkkejä tästä.
Esimerkki 1: Ernst Haeckelin sikiönkehityksen samankaltaisuutta esittävä kuvasarja roikkuu aina vaan mukana oppikirjoissa, vaikka tiedemaailmassa tiedetään, että Haeckel väärensi tutkimustulokset ja sai jopa tuomion elinaikanaan. Lisäksi kyseiset sikiönkehityksen vaiheet haluttiin testata nykyteknologiaa hyväksi käyttäen (M. Richardson et al, 1997) kansainvälisen tutkimusryhmän toimesta - kuvat osoittavat kiistatta muuta kuin Haeckelin kuvat yrittävät vakuuttaa. Kysymys kuuluukin: Miksei tämä uusi tieto ja kuvat päädy oppikirjoihin?
Esimerkki 2: Ihmisen esi-isänä pidettiin pitkään Ramapithecusta. Vuonna 1979 Ramapithecukselta esi-isän arvonimi otettiin kuitenkin pois, sillä todettiin kyseisen leuan kappaleen kuuluvan nykyisin elävälle paviaanilajille. Selvä tieteellinen fakta, joka on julkistettu tiedemaailmassa. Lopputulos: 2000-luvun oppikirjoissa ja mm. Facta2001-tietosanakirjassa (toimittaminen aloitettu 1988) Ramapithecus esitellään yhtenä esi-isänä.
Ja näitä faktoja löytyy... Oman tieteellisen kyseenalaistamiseni kyseisen teorian kohdalla aloitti mm. nämä esimerkit siitä, että totuutta ei kerrota... Miksei? Ja näitä löytyy, jos haluaa hetkeksi luopua evoluutioteorian erehtymättömyydestä ja alkaa ajatella omilla aivoillaan... Ja tämä kaikki siis ilman Raamatun sotkemista asiaan.
Uskontojen/uskomusten taholta näin ei toimita. Esimerkiksi kreationismin puitteissa pyritään löytämään sopiva ja vähiten häiritsevä selitys vallitsevien ja muuttumattomien dogmien kanssa. Näin pyritään tietoisesti välttämää sellaista ristiriittaa, joka heikentäisi raamatun asemaa kiistämättömänä auktoriteettina. Uskomuksiin enemmän kuin kriittiseen tiedon analysointiin perustuva kreationismi on tyypillinen esimerkki siitä, että esitetään kaikenlaisia väitteitä maailmasta ja sen rakenteesta vain sen perusteella, että jokin auktoriteetti tai pyhänä pidetty kirja niin sanoo.
Edellisen perusteella ylläolevan lainauksen voi hyvällä omallatunnolla kirjoitaa muotoon: "Esimerkiksi evoluutioteorian puitteissa pyritään löytämään sopiva ja vähiten häiritsevä selitys vallitsevien ja muuttumattomien dogmien kanssa. Näin pyritään tietoisesti välttämää sellaista ristiriittaa, joka heikentäisi evoluutioteorian asemaa kiistämättömänä auktoriteettina. Uskomuksiin enemmän kuin kriittiseen tiedon analysointiin perustuva evoluutioteoria on tyypillinen esimerkki siitä, että esitetään kaikenlaisia väitteitä maailmasta ja sen rakenteesta vain sen perusteella, että jokin auktoriteetti tai pyhänä pidetty kirja (Lajien synty) niin sanoo."
Eli keskustellaan tieteellisistä havainnoista tieteellisinä havaintoina... Ja myönnetään, että todisteiden tulkintaan liittyy aina maailmankatsomukselliset arvot. Arvovapaata tiedettä ei ole, sillä jokaisella tiedemiehellä on arvomaailma, joka vaikuttaa aina taustalla... Mutta niinkuin sanottu, niin näistä asioista voidaan keskustella oikeasti, ilman, että yritetään osoittaa toinen osapuoli "uskonnolliseksi fanaatikoksi" ja samalla osoittautuu itse käyttämään argumentteja, jotka eivät perustele mitään, vaan on ohjaamassa keskustelua väärään suuntaan...