. Suurimpana erona kuntaliitokset.
Tämä ero syntynee siitä, etten näe kuntaliitoksissa syntyvän lainkaan lisäarvoa, joka hyödyttäisi kuntalaista, veronmaksajaa. Tämä johtuu siitä että kuntaliitosta ajatellaan väärin. On selvää että keskittymisestä hyötyvä kunta on saajana, jolloin sen kuntalaisen taloudellinen asema vahvistuu. Vastaavasti taas liittyvien kuntien kuntalaisen taloudellinen asema heikkenee.
Tarkoitushan on luoda tasapuolisesti hyvinvointia kuntalaiselle. Käykö niin ? Mielestäni ei, koska liitoksen tarkoituskaan ei ole ollut että niin tapahtuisi.
Jos keskityttäisiin palvelujen laadulliseen ja taloudelliseen tuottamiseen kuntalaisen näkökulmasta. Olisi keinovalikoima aivan erilainen. Hyväksyttäisiin palvelujen yksityistäminen hyvin laajasti ja vieläpä niin että asiakaslähtöisyys palvelun tarjoajan valinnassa nousisi keskiöön. Tässä Laihialla on suuri määrä uusia ihmisiä, jotka ovat sijoittaneet asuntoonsa 150-250 000 euroa omaa rahaa. Tuosta sijoituksesta yhteiskunta on saanut lähes puolet veroina kassaansa. Kuntaliitoksen jälkeen tuon sijoituksen arvo laskee. Kun palvelut kaikkoavat, se onkin enään puolen arvoinen, josta ovat hyötyneet lähinnä yhteiskunta ja pääoma. Kuntalainen on siis tuottanut hyvää aivan joillekin muille kun itselleen.
Sensijaan perinteisen keskittämisen seurauksena. Vaasassa asuntojen hinnat taas nousevat, eivätkä ne ole uusia, vaan ne ovat tyhjilleen jäämässä, vailla käyttöä olevia asuntoja ja liiketiloja, kun ihmiset ovat kuolleet tai muuten vain lähteneet lämpimille seuduille. Vaasassa näitä kakkos ja kolmos asuntoja ja tyhjiä liiketiloja on paljon. Niille täytyisi synnyttää markkinat, siksi kuntaliitokset ovat Vaasalaisten ykkös prioditeetti.
Kuntalainen ei tässäkään ole lopulta se voittaja, ei myöskään Vaasassa, verot eivät laske, vaan päinvastoin nousevat, kun täytyy rahoittaa tuo muutto. Taloudellisessa mielessä kuntaliitos on kuntalaisen kannalta järjetöntä touhua.
Entäpä jos alettaisiinkin hakea julkisiin toimintoihin tehokkuutta, kuten yksityisellä sektorilla on iät ajat jouduttu tekemään. Kuntalitosten tarve poistuisi kokonaan ja ihmisten aktiivisuus saisi ansaitsemansa aseman. Kun talouden perustana olisi tuottavuuden jatkuva kasvu, olisi mahdollista taittaa yhteikunnan velkaantumiskierre. Kulttuurikin virkistyisi, kun kuntalaiset saisivat anastettuna ollutta elämäänsä takaisin.