Elämä on monenlaista.
Sitä pitää ymmärtää.
Mahdollisuuksien mukaan sisäistääkin.
Kaikilla todellisen sisäistämisen mahdollisuudet,
eivät ikävä kyllä ole saman veroisia.
On se kaameeta, sanoi Hitschkock.
Tos joskus vuonna 1992 olin pintakäsittelijöille
suunnatussa kulutuksessa mukana tuolla Teuvalla.
Meillä oli opettajana tämmönen immeinen kuin
Olga Basaljeva Pietarista.
Sit kun opinnot loppui, niin nää nerot, opiskelu-
kaverini,päätti antaa Olgalle jotain hienoa Venäjälle viemisiksi.
No, ne kokousta pitelivät ja päättivät ostaa Olgalle lahjaksi
kunnon kahvinkeittimen.
Pantiin siis rahankeräys pystyyn. Periaatteella, että kun
jokainen antaa parikypää (mummonmarkka-aika), niin saadaan
Olgalle kunnon Philipsin keitin hankituksi.
Tuli sitten osallistumispaperi kohdalleni. Ilmoitin, että minähän
en tuohon nimeäni laita, että pitäisi antaa ihmiselle sellaista kotia viemistä
jolla olisi jotain merkitystäkin ja jos sitä ei muut anna, niin minä sitten.
Tuumasta toimeen
Hommasin melko uusia farkkuja läjän, kasan T-paitoja, nipun
lakanoita, joitain hameita, takkeja, liinoja, muutaman Iittalan oluttuopin, joihin
laitoin kylkiäisiksi Lahden A-olut pullot sun muuta pientä mukavaa.
Sitten Olgan tehdessä lähtöä ojensivat kurssitoverit kahvinkeittimen
hälle. Olga kiitti ja ihmetteli, että kuinkas te nyt minulle tämmöisen hankitte.
Sitten tuli minun vuoroni. Avasin auton oven. Annoin pari postikorttia
Olgalle ja kysyin josko hän jaksaisi kanssani siirrellä hieman tavaroita
pois autostani sinne heidän kulkuvälineeseensä. No hänhän kaverinsa kanssa
jaksoi. Ja sitä kamaahan riitti.
Olin pitänyt siitä huolen.
Mun silloinen auto Nissan Cherry oli ahdettu täyteen. Sitten kun kaikki
normaali kama oli saatu siirretyksi, niin annoin vielä ne tuopit ja oluet ja sanoin,
että isännälle sitten terveisiä suomalaisen oluen merkeissä.
Olga räjähti itkunauruun. Hyppäsi kaulaan ja höppötti:
- Onko tämä totta? Onko tämä mahdollista?
Oli se.
Mähän toin ne kamat.
Sit ne lähti meneen,
mutta ei se Olga ketään
enää sitten erikseen muistanu
siitä kahvinkeittimestä kiittää.
Mulle se vilkutti,
niin kauan kuin auto näkyi.
Muun muassa tämmöset asiat tekee elämästä
elämisen arvoista.