Otetaanpa esimerkiksi tämä dementikkohoito.
Onko jotenkin parempaa ostaa 160 dementikon hoito yksityiseltä, jolloin se kai ei ole enää mielestäsi julkinen palvelu.
Tuleeko se ehkä halvemmaksi? Eipä taida tulla. Mitään näyttöä siitä ei ole. Ei ainkaan hinta/laatu-suhteen paremmuudesta. Se rahoitetaan aivan samoilla verorahoilla kuin jos palvelu olisi tuotettu itse, voittoa tuottamatta.
Jos taas olet sitä mieltä, että dementikoista ei tarvitse yhteiskunnan kantaa huolta lainkaan niin silloinhan vain varakkaat dementikot saisivat ihmisarvoisen hoidon.
Yhteiskunnan sivistyksen mitta lasketaan siitä kuinka se hoitaa heikot ja vähäväkiset. Vai oletko eri mieltä Rintamäki?
Vahvat eivät yhteiskuntaa tarvitse. Ne pärjäävät aina.
Meissä jokaisessa asuu tuleva dementikko ellei jo ole. Itse töllistelin kaupungilla vihreätä valoa, että palaako se vai heijastuuko siihen ilta-aurinko, jolloin takana olevat hieman ihmettelivät eikö se tiedä mitä vihreä tarkoittaa.
Valtio ja kunnat on luotu keräämään verot, jotta saadaan joku ruokkimaan meidät vanhoina. (Tämä tarkoitus vesittyy täysin, jos hoitoalan työntekijä osoittautuu henkisesti huteraksi, jolloin työntekijä erotetaan itsensä ja kaikkien edun vuoksi.)
Julkinen taho siis maksaa dementikkohoidon. Kyse on sitten toteutuksesta, yksityinen vai julkinen vai sekä että. Tässä tullaan sitten poliittisiin ja yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Vasemmisto sanoo, että julkinen ja oikeisto, että yksityinen.
Julkisella sektorilla on yhteensä 650 000 verotuloista palkkansa saavaa, jotka ovat erittäin hankala kysymys, kun pitäisi lisätä oikeata työllisyyttä ja ostovoimaa veroja alentamalla. He 650 000 verotuloista palkkansa saavaa estävät ja rajoittavat veronalennuksia ja oikeata verotuloa tuottavaa työllisyyttä, jonka palkat maksetaan myyntituloista, eikä verottamalla.
Myyntituloista palkan maksulla ja veroista palkan maksulla on ero. Myyntituloista palkan maksu on kysyntää vastaavaa, jos ei mene kaupaksi niin ei ole palkkaakaan. Veroista palkan maksu ei ole tällä tavalla realiteettien alainen ja siksi karkaa helposti käsistä ja julkinen sektori muuttuu julkisen tahon valtaaman valtuuston ja eduskunnan tuella ylimitoitetuksi julkisparatiisiksi.
Olen sanonut, että Suomen julkinen talous on heikolla pohjalla, koska yli puolet työikäisistä on tuilla ja julkisen alan palkoilla, jotka maksetaan potkimalla tuottavampia nylkyveroilla nilkkaan, joka pienentää heidän tulojaan, jolloin tuottavat vähentävät tuottavuuttaan, joka sitten vaikeuttaa julkista taloutta.
Suomen veropohja olisi paljon suurempi, jos tuilla ja julkisen alan palkoilla olevista suurempi osa olisi yksityispuolella valmistamassa myytävää, josta saadaan tuloja ja vähäsen verotulojakin, joka käytetään järkevästi ja tehokkaasti enemmistön kannan mukaisiin kohteisiin.
Se, että kritiikittä ja ehdoitta sanotaan, että julkinen työllisyys on erityisen suojattavaa on realiteettien tahallista ymmärtämättömyyttä.
Minun mielestäni kompromissi julkisen rahoituksen ja yksityisen muuttumiskykyisen työllisyyden, joka reagoi välittömästi suhdanteisiin eikä purjehdi niitä läpi tuottavia nilkkaan potkien, on vaikka sitten 100 prosenttinen kelakorvaus, joka kustannuksissa mitattuna ei ehkä eroa julkisesta työllisyydestä, mutta periaatteilta ja muuttumiskyvyltä eroaa täysin.
Joo joo, olen raaka uusliberalisti.