2
« on: 16. 09. 2005 09:09 »
Mieli vaihtuu iän mukana
Minulla ei ole minkäänlaista musiikillista koulutusta. Olen musiikin kuluttaja, kuuntelija. Ensimmäiset musiikkielämykseni sain kun kuuntelin lapsuudenkodissani radiosta "Lauantain toivottuja". Ensimmäisen grammarin sain 7-vuotiina. Siitä alkoi pitkä iskelmamusiikin vaihe elämässäni.
Jossakin vaiheessa kyllästyi täydellisesti iskelmämusiikin ennakoitavuuteen ja tylsään toistoon ja ryhtyin kuuntelemaan ja keräämään jazzia. Tämä vaihe on edelleen päällä, joskin vaimentumaan päin-
Siinä neljänkympin kieppeissä kiinnostui ns. klassisesta musiikista - lähinnä kamarimusiikista ja erityisesti barokkimusiikista. Suuret sinfoniset teokset eivät vieläkään jaksa kiinnostaa mutta kyllä kaikki "solo-esityksistä oktetteihin" eli siis pieneimuoisempi klassinen musiikki.
Vielä täytyy tunnustaa, ett kuuntelen ns. "kevyttä klassista". Kuulun niihin todellisten asiantuntijoiden halveksumiin musiikinystäviin, jotka ensimmäisena kuuntelevat sen kauniin adagion ja hitaan largon ja sitten vasta loput.
Minulle musiikki on jokapäiväistä elämää. Kuuntelen musiikkia keskittyneesti joka päivä 20 min - tunnin ajan. Tunnen selvästi kuinka musiikki auttaa minua kokoamaan itseni. Musiikilla on minullae selkeästi terapeuttinen merkitys.
Olen myös lakannut lukemasta säveltäjäelämäkertoja ja teosanalyysejä. Nykyisin muistan, että sellaisen ja sellaisen levykannen omaavalla cd:lla kolmas raita on se, jonka juuri nyt haluan kuulla.