Olen vaasalainen nuori, joka haluaa esittää oman näkemyksensä tähän stadionkeskusteluun nuorison näkökulmasta katsottuna. Tuon näkökulmani nuoren ihmisen kannalta esille koska koen että tämä keskustelu kaipaa myös eri ikäpolvien näkemystä aiheeseen. Täällä on jo tullut esille ansiokkaasti niin puolesta kuin vastaankin kommentteja, vaikka tuntuukin että välillä keskustelu jämähtikin hiukan samoille raiteille.
Kuten sanoin käsittelen aihetta nuorison kautta, koska koen että tulevaisuuden työtä tekevänä veronmaksajana myös minulla on oikeus ottaa kantaa asiaan, joka koskettaa todennäköisesti myös minua seuraavat vuosikymmenet. Opiskelen yliopistolla, ja koska olen vaasalainen olen ollut kiinnostunut siitä mikä sai ihmiset valitsemaan juuri Vaasan yliopiston, vaikka muitakin vaihtoehtoja on ollut tarjolla. Totta kai heidän valintaan on vaikuttanut opiskelupaikan saanti ja sen alan mielekkyys sekä mahdolliset asuinolosuhteet, mutta lähes poikkeuksetta heti niiden jälkeen esiin nousee syyksi kaupungin tarjoama laaja liikunta- ja kulttuuritarjonta. Keskusteluissa ei ole kukaan nostanut todella tärkeänä esiin sitä että täällä on Wärtsilä, ABB tai muu vastaava suuryritys, taikka sitä että millaisia hoitopalveluita on tarjolla. Nuo ovat hyviä kaupungin houkuttelevuutta parantavia tekijöitä, eivätkä niinkään itseisarvo hakemiselle. Ihan vain sivuhuomiona aiheeseen liittyen tiedänpä muuten pari henkilöä jotka Vaasaa valitessaan pohjasivat päätöksensä myös osaltaan siihen että täällä näkee jalkapalloa niin pääsarjatasolla kuin alemmissakin divareissa. Vaasa voi siis saada tulevia veronmaksajia senkin vuoksi että täällä pelataan jalkapalloa, vaikka se ei merkittävin tekijä olisikaan ollut heille. Päätökseen vaikuttanut tekijä kuitenkin kaikesta huolimatta. Kulttuuri- ja liikuntaolosuhteisiin ei kukaan tänne hakijoista ole vielä ollut täysin tyytyväinen, mutta sen laajuus ja monipuolisuus on kuitenkin ollut huomioitavana tekijänä siinä kohtaa, valitseeko opiskelija esimerkiksi Vaasan vai Joensuun.
Vaasasta löytyy käytännössä jokaiselle nuorelle kulttuurinnälkään jotakin. On teatteria kahdella kielellä, uusi moderni elokuvateatteri, on tanssia ja musiikkia, museoita sekä historiaa. Näistä kulttuurintarjoajista ei ole siis kuullut muuta valittamista, kuin paikoin korkeat hinnat joihinkin näytäntöihin ja tylsät aiheet. Sen sijaan urheiluolosuhteista on tullut valitusta ja kyselyitä minulle vaasalaisena, että onko täällä aina ollut näin huonoja olosuhteita ja kuinka nämä urheilupaikat ovat päässeet näin huonoon kuntoon? Siihen en ole osannut koskaan vastata muuta kuin, että kaupunki ei ole nähnyt menestyksen vuosinaan riittävästi tarvetta liikuntaolosuhteisiin puuttumiseen, vaan se on keskittynyt tukemaan enemmän sosiaali- ja terveyspuolta sekä kulttuuritoimintaa. En voi nojata näitä väitteitä mihinkään tilastolliseen faktaan, koska en koe olevani aiheeseen riittävän perehtynyt, vaan omaan väitteeni pelkästään kokemusperäiseen havainnointiin siitä mitä kotikaupungissani on tapahtunut. Joku aiheeseen paremmin perehtynyt voi toki valaista mitä kaupungin kustantamaa suurta liikuntapaikkarakentamista kaupungissa on viime vuosina syntynyt, sillä minä en saa päähäni kuin raviradan pois viemisen kaupungin paraatipaikalta sille paremmin kuuluvalle alueelle. Onko muita? Ehnvallenin alue?
Olen itse kulttuurin- ja liikunnan suhteen moniruokainen, sillä käyn niin teatterissa, elokuvissa, näyttelyissä kuin jalkapallo- ja jääkiekko-otteluissakin. Koen siis omaavani kompetenssia sanoa mitkä asiat koen olevan hyvässä kunnossa ja mitkä huonossa. Käymissäni kulttuuriolosuhteissa ei ole ollut juurikaan huomauttamista. Kuntsi on tuliterässä kunnossa, Pohjanmaan museo vaikutti varsin siistiltä olemukseltaan, teatteri on toimiva ja ehjä kokonaisuus sekä elokuvateatterikin kiiltää uutuuttaan. Samaa ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan jalkapallo ja palloilu-olosuhteista Vaasassa. Kukaan joka on käynyt Hietalahden stadionilla viime vuosina, ei voi sanoa että tarjolla olevat katsomo- ja saniteettiolosuhteet ovat säädyllisessä kunnossa. Olen käynyt pelaajien ja tuomareiden pukuhuoneessa niin ennen kuin jälkeen pintaremontin, ja ei niitä vieläkään voi sanoa kehuttaviksi. Lattiat ovat käytävillä niin vinot että suoraan käveleminen on jo todellinen haaste, pukuhuoneen kalustus on antiikkista, haju jotain tainnuttavan ja tukahduttavan välimaastosta sekä vedenpaine on ollut kohdillaan ehkä joskus kuusikymmentäluvulla. Monella koirallakin on isommat oleskelutilat kuin erotuomareilla tällä hetkellä. Katsojille taas on tarjolla houkutteleva pisuaari tornin juurella taikka pari bajamajaa joita kukaan ei ole koskaan uskaltanut siivota. Ei noissa olosuhteissa viihdy kukaan nykypäivän ihminen, yhtään kauempaa kuin on pakko. Suosittelen myös ”lämpimästi” käymään Hietalahdessa minä tahansa muuna kuukautena kuin heinä-elokuu. Tuuli tuolla on niin hyytävän kylmä että hanskoja ja takkia tarvitaan pitämään katsoja lämpimänä melkein läpi vuoden. Myöskään Suomen varsin sateiset olosuhteet eivät ainakaan edesauta stadionilla viihtymistä katettujen paikkojen ollessa varsin rajalliset. Tilanne on siis kuvainnollisesti sama, jos teatterista puuttuisi vessat ja takaseinä, niin että yleisö kastuu läpimäräksi sateella, eivätkä lavasteet pysyisi pystyssä tuulen tuivertaessa sisään. Eipä taitaisi teatterin näytökset olla kovinkaan suosittuja tuossa tapauksessa.
Ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan nykypäivänä sen verran mukavuuden haluisia että työpäivän päätteeksi he haluavat nauttia vapaa-ajastaan mahdollisimman mukavasti. On se sitten näyttelyitä kierrellen taikka urheilua katsoen, mutta olosuhde vaatimukset ovat kuitenkin samat. Ei ihminen nauti siitä jos pitää käyttää valtavasti nautintoon varaamaansa energiaa siihen että keskittyy tarkenemaan kylmällä muovipenkillä vesisateessa kylmän merituulen puhaltaessa. Ajat muuttuvat ja niin muuttuvat ihmisetkin. Se mikä on ollut hyväksyttävää kuusikymmentäluvulla ei ole sitä enää, niin se vain menee halusi sitä tai ei. Tätä samaa mukavuuden halua kuuluu siis muualtakin kuin nuorison keskuudesta. Olen ollut suhteellisen nuoresta iästäni huolimatta jo varsin paljon töissä, ja tätä samaa sanomaa sielläkin kuulee. ”En mä sinne viitti mennä kun vettä sataa ja on kylmä”, ” Eipä taaskaan saanut meidän työpaikan sählyporukka harjoitusaikaa, kun ei täällä ole riittävästi salivuoroja kaikille” jne.
En ole muuten koskaan jaksanut ymmärtää miksi kaikki kulttuuri- ja liikuntaraha on aina poikkeuksetta pois vanhuksilta ja lapsilta, vaikka eiväthän ne tule edes samasta budjetista? Saattaa kuulostaa julmalta, mutta kunnassa sattuu olemaa muitakin palveluita vaativia ihmisiä niin täällä Vaasassa kuin muuallakin, joita nämä vanhusten asiat eivät koske vielä vuosikymmeniin. Palveluita halutaan juuri siihen ajankohtaan kuin itse niitä kokee tarvitsevansa, ja liikuntapalvelut kuuluvat juuri näihin. Kuten werneri tuossa jo kuvallisesti näyttikin Hietalahden katsomoista voi löytää ihmisiä kolmesta sukupolvesta seuraamassa yhdessä matsia viettämässä laatuaikaa keskenään. Rahojen sijoittaminen stadioniin ja palloiluhalliin ei ole siis missään nimessä ikäsidonnaista. Sanon suoraan sen että jos Vaasan kaupunki ei ole saanut sosiaali- ja terveyden huoltoa kuntoon vuosivälillä 1936–2011 vaikka siihen on laitettu miljardeja euroja, niin ei se sitä varmasti saa haluttuun kuntoon näillä stadioniin varatuilla miljoonillakaan. Stadionraha ei myöskään kaupungin terveydenhuoltoa varmasti romahduta, joten siitäkään ei ole pelkoa.
En ymmärrä muutamien kirjoittajien esiin nostamaa Vaasan Palloseura Oy:n roolia tässä kysymyksessä. Kyseessä on vain toimiva taho joka vuokraa aluetta kaupungilta pelatakseen jalkapalloa yleisölle, eli siis kaupunkilaisten viihteeksi. Se on yritys joka tuo verotuloja kaupungille ja työllistää kolmekymmentä henkeä vuosittain. Ei sen kummempaa. Aivan hyvin siellä voisi pelata joku FC Vaasa, Kiisto tai joku muu, sillä ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä. Tämä stadionin ja palloiluhallin kompleksi palvelee parhaimmillaan tuhansia Vaasan kaupungin asukkaita viikoittain ympäri vuoden, luoden toimintaolosuhteet kaupungin suosituimpiin kuuluville urheilulajeille, jalkapallolle, futsalille, lentopallolle, salibandylle ja koripallolle. Tällä sijoituksella saadaan siis tyydytettyä kerralla VIIDEN erittäin suositun urheilulajin tarpeet moneksi vuosikymmeneksi eteenpäin. Näillä säästetyillä vuosikymmenillä voidaan taas sitten jatkaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon panostamista. Eikä tämä stadion- ja palloilukompleksi ainakaan niitä terveydenhuollon kuluja tule lisäämään tulevaisuudessa, vaan hyvin todennäköisesti aivan päinvastoin.
Tiivistetysti sanottuna: Tomas Häyryn puhe näiden liikuntaolosuhteiden vetovoimasta ei todellakaan ole pelkkää puhetta, vaan ihan ihmisten kanssa keskustelemalla havaittava fakta. Kulttuuri ja sosiaali- sekä terveysolosuhteiden ollessa jo tämän kokoisen kaupungin mittakaavassa oikein hyvällä tolalla, on nyt aika saattaa myös liikuntaolosuhteet samalle tasolle pitkän odotuksen jälkeen. Nämä olosuhteet palvelevat Vaasan imagoa ja PR:ää pitkällä tähtäimellä ja lisäävät kaupungin kiinnostavuutta muualla asuvien silmissä. On aika huomioida Vaasalaisten palloiluihmisten toive kunnollisista harrastusolosuhteista.