Onpa tässä ketjun aloittaja pistänyt kaksi kovin eri asiaa samaan otsikkoon. Otan kantaa tässä yhteydessä vain näihin määräaikaisten ketjutettuihin työsopimuksiin.
Mitä tulee kaupungin henkilöstöpolitiikkaan, sitä toteuttavat käytännössä eri hallintokuntien esimiehet. Siitä, että esimiehet toimivat vaikkapa työsopimusten teossa lakien, säännösten ja kaupungin henkilöstöpoliittinen strategiaohjelman mukaisesti, vastaa viime kädessä henkilöstöpäällikkö Leena Kaunisto.
Kaupungin henkilöstöpoliittinen strategiaohjelma, joka on laadittu yhdessä hallintokuntien ja henkilöstön edustajien ja henkilöstöpalvelujen kanssa, on mielestäni ihan hyvä. On eri asia, kuinka ”ylihyvä työnantaja” sitä käytännössä missäkin hallintokunnassa noudattaa.
Kaupungin organisaatiossa epäkohtia hoidetaan normaalin neuvottelujärjestelmä kautta, jossa henkilöstön edustajien (luottamusmiehet) tehtävänä on neuvotella työnantajan (esimies, viime kädessä henkilöstöjohtaja) kanssa yksittäisistä epäkohdista ja tarvittaessa myös noudatettavasta henkilöstöpolitiikasta.
Uusi valittava kaupunginjohtaja tuskin ensitöikseen alkaa hoitamaan henkilöstöpäällikön tehtäviä, vaikka tämän esimies onkin. Vielä vähemmän näitä asioita käytännössä voi hoitaa kaupunginvaltuusto.
--- --- --- --- ---
Työsopimuksista:
Mitä tulee määräaikaisten sopimusten ketjuttamiseen, riippuu niiden lainmukaisuus siitä, mikä on peruste määräaikaisuudelle. Esimerkiksi jonkun henkilön sairausloman tai perhevapaan sijaisuus on hyväksyttävä peruste vaikka niitä olisi useampikin peräkkäin. Tietysti tällöin pitää olla tiedossa selkeästi henkilö, jonka sijaisena ollaan, vaikka tehtävä ei tuurattavan tehtäviä ihan vastaisikaan.
Muutenkin näitä sesonkiperusteisia määräaikaisia työsopimuksia on kahdenlaisia.
1. Sellaisia, joissa sopimukset jatkuvat välittömästi edellisen määräajan päätyttyä.
2. Sellaisia, missä tietyn sesongin aikana tarvitaan määräaikaisia työntekijöitä ja sen jälkeen työ loppuu. Tässäkin tapauksessa saatetaan samoja henkilöitä kutsua useita kertoja uudelleen ja uudelleen tekemään työpätkiä.
Jälkimmäisessä tapauksessa ei synny yhtenäistä työsuhdetta, mikäli eri työsuhteiden välillä on selkeä aika. Vain toisiaan välittömästi seuraavat työsopimukset tai jos niiden välillä on vain lyhytaikainen keskeytys, lasketaan työsuhde yhdenjaksoiseksi työsuhde-etujen osalta.
Toistaiseksi voimassa oleva (vakinainen) työsopimus pitäisi lain mukaan olla Suomessa perussopimus ja määräaikaisia sopimuksia saa tehdä vain perustellusta syystä. On aivan selvää, että jos työsopimuksen perusteena käytetään työn tilapäisyyttä, mutta silti niitä tehdään vuodesta toiseen, ollaan laittomalla tiellä. Käsittääkseni on olemassa myös oikeuden ennakkopäätös kunnalliselta sektorilta, ettei vuosittain erikseen ko. tarkoitukseen myönnetty määräraha ole peruste jatkuvalle määräaikaisuudelle.
Työsopimuslaki (myös laki kunnallisesta viranhaltijasta) lähtee siitä, että jos työsopimuksia on tehty perusteettomasti, niitä on käsiteltävä toistaiseksi voimassa olevana. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työsuhde ei voisi loppua enää määräaikaisena, vaan sen päättämiseen tarvitaan sekä irtisanomisperuste että –aika.
Usein käytännön ongelmana on, ettei ko. työntejä anna asiaansa hoidettavaksi, koska pelkää ettei sopimusta tämän jälkeen enää jatketa. Tämän takia asioita pitää valvoa luottamusmiesten toimesta jos mahdollista etukäteen yleisellä tasolla.
----
Otsikko korjattu