Me kaikki käytämme kortteja, luottokortteja ja erilaisia maksukortteja, Visa Electroneja ja muuta. Joustavaa ja turvallista niin kauan kun homma pelittää. Mutta, kun linjat ja maksupäätteet reistailevat, kortin käytöstä aiheutuu tarpeetonta ja turhaa stressiä arjen yksinkertaisten toimien toteuttamisessa.
Tuore esimerkki suuresta marketista, jossa asioin paljon, koska pidän kaupan strategisesta linjauksesta: Edulliset hinnat laadusta tinkimättä ilman turhia välikäsiä. Eilinen ostosreissu ko. olevassa kaupassa oli kuitenkin katastrofi. Kierreltyäni vajaan tunnin kaupassa ja kerättyäni ostoskärryni täyteen tavaraa alkoi epätavallisen pitkä jonotusaika kassajonoissa. Jonot olivat pitkät, koska arviolta joka kolmannen asiakkaan maksukortti ei kelvannut. Huomasin, että asiakkaat maksattivat ostoksensa mukana olleilla kavereillaan, kaivoivat toisen kortin esiin tai jättivät ostoksensa kassalle.
Vuoroni koitti ja kortti ei tietenkään toiminut. Minulla oli mukanani ainostaan tämä yksi kortti eikä käteistäkään sattunut olemaan mukana riittävästi. Sanoin, että kortti on kunnossa, että ei pitäisi olla estettä maksamiselle. Siihen kassatyöntekijä vastasi, että ei siitä ole kysymys, vaan siitä, että linjat eivät toimi. Vika voi olla Anviassa tai Soneralla. Kysyin, miksi tämä on jo kolmas kerta, kun minulle sattuu näin tässä samassa kaupassa. Hän vastasi, että tämä ongelma esiintyy joskus ruuhkaisina päivinä. Jätin ostokseni kassalle ja siirryin toiseen kauppaan tekemään samat ostokset uudelleen. Siellä kortti toimi välittömästi.
Tulen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että vanhanaikainen riihikuiva raha tekee comebackin maksuvälineenä. Se on helppoa, yksinkertaista ja toimii linjahäiriöistä huolimatta. Korteista on liian paljon negatiivisia kokemuksia. Nuoret jätetään junista öisille kylmäasemille, kun kortit eivät toimi, korttien käytössä esiintyy ongelmia ulkomailla ja kaupoissa on jätettävä ruokaostokset kassoille, kun linjat reistailevat. Welcome back, money!