Jos ja kun ehkä joudun autiolle saarelle, niin onnekseni
minulla sattumoisin olsi / on isohko levyreppu mukanani.
1. J.J. Cale: Okie
Tämä –74 tullut levy on eräs unohtumattomimpia
musiikillisia kokemuksiani. Ehyin kokonaisuus mitä
älppäriksi kenties koskaan on muovattu. Sielukkaan
musiikin perikuva.
2. Lou Reed: Coney Island Baby
Levy jossa kaikki on vaan just kohdallaan. Vanhoista
Kickseistä kertoo sille omistettu piisi. Arvasitte varmaan
jo mikä on piisin nimi. Joo, ja kyllä kohahtaa ja potkii.
3. Roy Buchanan: Roy Buchanan
Mies joka kehitti, niin omaperäisesti tikuttavan sydäntä
riipaisevan kitarasoundin, että alta pois.
4. Tony Joe White: Best Of Tony Joe White
Ehkä musiikillisilta svegiarvoiltaan tärkein koskaan tehty kokoelma.
Rämemusiikin kunkku. Tina Turnerkin sorvasi yhden hitin tän äijän
matskusta.
5. Eric Burdon & Animals: Love Is (tupla)
Harvinainen helmi jonka käsiinsä saadessaan tuntee sielukkuuden
ja Burdonin äänen tumman raspin sekä Andy Summersin kitarapuhelun taian.
6. Van Morrison: Astral Weeks
Maailmankaikkeuden runollisin levy. Taidenautintoa alusta loppuun.
7. Muddy Waters: Rollin’ Stone
Kautta aikojen paras ja aidoin blueslevy.
8. Pen Lee: Catlook Gypsies (tupla)
Taitaa olla melkoinen harvinaisuus tämäkin. Paras Suomessa koskaan
tehty tuplaviritys. Helmiä peräjälkeen sekä akustisella että
sähköisellä puolella.
9. Bob Dylan: Desire
Edeltäneessä Blood On The Tracks –platassa uuden tatsin tekemisiinsä
löytänyt uudestisyntynyt Dylan takoo runollisesti kulkevia kuvioita
uusiin ulottuvuuksiin.
10. Queen Ida & Her Zydeco Band: In San Francisco
Zydecosyke takoo kuin tautinen kone josta kukaan ei voi saada tarpeekseen.
Missä ja koska tahansa menojalkaa vipattaa, niin tätä lääkkeeksi ja jos
ei vipata, niin huitaseppa levy lautaselle, niin alkaa tapahtua.
11. Dave Lindholm: Kissatanssit
Tämä Helsingin juhlaviikoille tilattu musapaketti on parasta
kokonaisuutenakin toimivaa suomenkielistä Davea.
12. Shell Silverstein: Grouchin’ On The Outside (tupla)
Tää Playboy –lehden pakinanikkarin soololevy on riemastuttavaa
kuultavaa. Ei mikään ihme, että velmuryhmä Dr. Hookin levyt
myivätkin kun Shell pani heille sananpaloja päästä papruun.
13. U-Roy: Natty Rebel
U-Royhan oli se jannu, joka varasti Jamaikalla koko shown, kun
keksivät nää deejahit ruveta tekeen discoversioita näistä reggae-
hiteistä ja höystää ne omilla huudahduksillaan ynnä muulla.
Kyllä kolisee.
14. Linton Kwesi Johnson: Bass Culture
Tää jäbä muotoili omaa slowreggaeta Lontoossa ja koruttomasti
kaunista on hänen soundaava pompsottelunsa ja tarinat todella elää.
That’s cool.
15. Patti Smith: Horses
Nousukiitoa. Heroiinin harhaa. Sykettä syvää. Toimii aina.
16. The Mothers: Over Night Sensation
Zappa tuo äideistä parhain on järjestänyt sekopäisyytensä
sellaiseen ojennukseen, että alta pois. Tästä ei kukaan todellakaan
yhdessä yössä selviä.
17: Rolling Stones: Beggars Banguet
Jagger ja Richards ovat saaneet iskuryhmänsä sellaiseen lyöntiin,
että kyllä kulkee. That’s pleasure.
18. Mu: Mu
Tää kopla vietti aikaansa tolllasella Mu nimisellä saarella. Keskittyivät
musisointiin muusta maailmasta erillään ja saivat aikaan todella
hienoa psykedeelistä kamaa.
19. Mallard: Mallard
Captain Beefhartinkin taustalla rymistellyt ryhmä menee jumalattomalla
menovaihteella. Siinä raiteet notkuu.
20. Roy Harper: Folkjokeopus
Pink Floydin taustallakin häärineen neron kansanmusiikkia.
Manana – huomenna vakuuttelee Roy ja minä myöntelen
niin vieläkin ja tänään.
21. Gat Stevens: Mona Bone Jakon
Tässä toinen mekoinen nero, hilölitympi toki kuin neuroottinen
Harper. Kaikkihan muistaa kyseisen levyn
roskapönttökannen? Sieltä kai se Catin naukuminen on peräisin.
22. Neil Young: Old Ways
Siellä sitä taas maalaismaisemissa mennään rockhillybillyharharetkeilyje
sun muiden avaruusseikkailujen jälkeen ja kyllä maistuu. Koskettaa. Kaunista.
Onneksi Niilo tuntee nämä vanhat reitit.
23. David Peel & The Lover East Side: Have A Marijuana
Tämä New Yorkin kaduilla äänitetty tallenne on sitä varsinaista
fiilistelyä. John Lennonkin jaksoi ikänsä tätä jengiä kehua ja tukea,
enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.
24. Man: Be Good To Yourself At Least Once A Day
Ton tämän liveälpyn nimikkeen, kun kaikki muistaa toteuttaa, niin
johan menee kaikilla mukavammin. Tää bändihän vieraili Vaasassakin.
Taisi olla 1976 Kaupungintalolla, jossa luonnollisestikaan soundi ei toiminut
ollenkaan. Onneks on tää levy.
25. Roxy Music: For your pleasure
Levy josta saattaa enteillä jopa punkin tuloa. Ferry valuttaa äänensä kiihkoa.
Brian Eno kohoaa sfääreihin syntikalla. Mackayn saksofoni johdattelee salat-
tuihin puutarhoihin. Riivauksen lumo on kohdallaan. Kokemus johon pitää vaipua.
26. Eva Dahlgren: För Väntan
Vuosi 1981 ja vielä niin viaton villapaitainen Eva, joka sulatti äänellään
sydämet ja noitui mielet.
27. Steve Miller Band: Greates Hits 1974 - 78
Siellä ne kaikki on Swingtownista lähtien. Bändi joka löi ällistyttävällä
osaamisellaan ja varmalla rytmivaistollaan kaikki Kalifornialaiset hörhöt
puihin tööttäilemään. Varmaa, kyltymätöntä menoa. That's Rock.
28. Ten Years After: Recorded Live (tupla)
Joo tää on se levy mistä löytyy se maailman nopein rockpätkä
ja siitä tehty se ainoa oikea kaikki irti repivä tallenne. Alvin Lee
spiidaa niin lujaa, että sitä kerta toisensa jälkeen joutuu ihmetteleen,
että ai noinkin nopeesti skittasoolo voi kulkee, vaikka eipä kai äijä itsekään
kovin montaa kertaa ole samaan kyennyt, mihin on omat selityksensä.
Tässäpä näitä joitain ensimmäiseksi mieleen tulleita tai
siis sellaisia mitä en koskaan myymään suostuisi.
Moni jäi joukosta pois, mutta eipä nyt ole aikaa enempiä kirjoitella.
Maailmanrauhaa kaikille
toivoo Riku