Käsittämätöntä tosiasioiden kieltämistä. Urheilu ja raviurheilu on tänään marginaaliryhmien toimintaa. Tilanne muistuttaa 1960-luvun alun pienviljelysaikakautta. Lian paljon käytetään rahaa pienen ryhmän eduksi.
Kolmen maakunnan alueella riittää varsin hyvin yksi raviurheilu keskus, valmiina se on jo Seinäjoella. Hevosmiesten täytyisi ymmärtää tuo ihan hyvin. En tiedä myöskään yhtään hevosia harrastavaa ihmistä, joka käyttäisi yleisiä kulkuneuvoja.
Urheilukin on ihan sama juttu. Laihialla on koko suomenkin mittakaavassa katsoen urheilukeskus jonka taso riittää mihin tahansa juoksu ja palloilu tapahtumaan. Vaasalaiset voisivat käyttää sitä korvausta vastaan tietenkin. Minua se ei haittaa. Lasten lasten kanssa siellä on tullut käytyä, tungosta ei ole koskaan ollut.
Terveellinen elämä ja liikunta ei ole liikuntapaikoista kiinni. Koko ongelma on korvien välissä, jälkiteollinen yhteiskunta voisi olla mahdollisuus uuden kulttuurin kukoistukselle, jossa terveys tulisi taas arvoonsa, tätä kehitystä kuitenkin varjostaa vahvat siteet ja rakenteet synkkään yhteiskunta-aikaamme, joka vei yksilöllisyyden merkityksen elämässämme.
Uutta herännäisyyttä tarvittaisiin. Tuleeko sitä, vai vajoammeko yhä syvemmälle, toisinsanoen taannummeko yhä syvemmälle, ei vain taloudellisesti, vaan kulttuurikin alkaa rapistua, olemme tätä menoa kehitysavun varassa koko sakki. Näin suurta henkistä murrosta ei suomessa ole koettu sitten maaltapaon jälkeen. Silloin sentään mentiin eteenpäin, nyt mennään vauhdilla taaksepäin, eikä kukaan välitä.