Kävin eilen Präntööllä leipomos ostaas
kolme kookospalloo. Ajelin kämpille
ja vaimo rakas laitto sumpit tulee.
Poika oli tullu Turuust käymään, siks
piti käydä hakees just kolme boltsii.
Pirjo huuti, et kahville, ku valmista oli.
Mikke ilmaantu keittöön kaato tsufeet kuppiin ja
nappas yhden kookosboltsin megeen
ja häipy takas takahuoneeseen.
Mä sittasin olkkaris edellee, ku muija huutaa:
- Et ookko säki ottanu jo sun kookospallon,
ku täällä on vaan yks enää jäljellä.
Minä kimpoon pystyyn, et mitä tanaa;
kolmehan mä ostin.
Mut ei siel pussis oolu ku se yks.
Pantiin puoliks, mut sen verran otti kuupaan,
et soitin leipomoon ja ilmoitin, et mielellään
voitas panna pussiin sen verran tavaraa, ku
mitä pyydetäänki. Et vähä risoo jos kolme
ostaa ja kämpillä huomaa kaks saaneensa.
Pahoittelivat et pitipä sattua. Et ens kerralla ku tuut
korvataan. Joo tänään si kävässin liikkees.
Vanha tuttu myyjätär laitto pussiin kaks leivonnaista
ja sano, et ku kävi noin, niin saat yhden vahingonkorvausta.
Johon minä:
- Paa pussiin vielä se kolmaski, niin vaikka
maksan si sen. Katos ku meitä on
edelleen tänään kämpillä kolme henkilöä.
On sit oikee määrä noita kookospallojakin.
Kaikkeen tottuu,
mut pullat ei saa kesken loppuu.