Meinaako OW Laihian tilanteen korjaantuvan vain uudella kunnanjohtajalla.
Kyllä uudistuksia tarvitaan myös hallitukseen.
Ei todellakaan se yksistään ratkaise asioita. Tarvitaan koko joukko myöskin rakenteellisia ratkaisuja.
Kyrönmaan alueen yhteistyö on rakennettava heti. Siinä ei tarvitse keskustella minkään kunnan veloista, tai varallisuuksista. Entisillä toimintamalleilla, ei nyky kuntaa voi enään johtaa, jos se haluaa selviytyä tulevaisuuteen. Koskee myös kaupunkikeskuksia.
Parhaat hetket on hukattu viidentoistavuoden aikana, nyt on jatkettava eteenpäin järkeä säästämättä, tosin pitkältä takamatkalta. Viidentoistavuoden aikana saimme aikaan vain hirmuiset asumiskustannukset ja entistä ankaramman verotuksen ja velat. Minusta tuo ei ole mikään saavutus.
Asumiskustannuksista voi vertailun vuoksi mainita että Saksassa Berliinissä, (miljoonakaupunki). Jossa myöskin teollisen perinteen vuoksi, joka neliökilometrillä on vientiä harjoittava yritys jossain muodossa. Asumisväljyys on kaksinkertainen ja kustannukset pienemmät kuin Laihialla. Paikallisiin tuloihin suhteutettuna ne ovat lähes olemattomat.
Takamatkaa siis piisaa. Tietoyhteiskuntakehityksessä tämä tunarointi suomessa on ollut kohtalokasta. Varat ja mahdollisuudet on tärvelty. nm. Anjuskankin kannattaisi kuunnella Turkka Malin kappale Valhe ja Totuus oikein ajatuksella, niin näkee kuinka pitkältä takamatkalta täytyy alkaa ponnistella.
Minua ei saa enään äänestysuurnan äärelle, kuin ainoastaan esittämällä ymmärtävänsä nykyhetken yhteiskunnallisen todellisuuden, suhteessa muihin yhteiskuntiin. Jotka vielä meille, kuin ironisesti hymyillen porskuttavat nuorella väestöllään reippaasti eteenpäin. Ei sillä etteikö niin saisi tehdä, mutta on todella iso surutyö siinä että emme pystyneet siirtämään vanhenevaa yhteiskuntaamme uuteen aikaan, vaan päästimme sen vajoamaan taantumukseen, pitämällä kiinni menneestä, estäen tarvittavat rakenteelliset muutokset julkisella sektorilla.
Näissä muutoksissa olisi ollut kysymys muusta, kun kuntaliitoksista. Siihen nyt lopulta kuitenkin päädytään, kun muutakaan ei enään voida, velkojen lisääntyessä. Takamatka pitenee näin entisestään.
Lohdullista tässä on se että niin sanotusti uudelle metsälle syntyy kasvun mahdollisuus, kun vanha kaadetaan. Pelkään pahoin kuitenkin että laji ei enään ole ihan sama, vaan ensimmäisen polven risteytymä, joka seuraavaksi alkaa taantua. Jos Kairamon ja muiden aikalaisten visioihin, tulevaisuuden suomesta peilaa niin takamatka on murskaava.