Reino tuossa edellä osoittaa populismin yhden merkittävän puolen - pelottelu. Ja sitä EU:n ja Suomen vallanpitäjät ovat innokkaasti harjoittaneet viimeiset 20 vuotta. Turtumiseen asti päähämme on lyöty että hukka perii ellemme pura sääntelyä, liity unioniin, globalisoidu, innovoidu, tehosta, leikkaa, kasvata tuloeroja, avaudu muille kulttuureille, kilpaile säälimättömästi, huononna työlainsäädäntöä, palvelua ja elintasoa sekä loputon liuta muita kansaa kuristavia silmänkääntötemppuja.
Liittokansleri Merkel myönsi lopulta, että Saksan pyrkimys monikulttuuriin ja hyvinvointiin maahanmuuton kautta on epäonnistunut. Suomen kristillisten Päivi Räsänen lienee oikeilla jäljillä eri uskonnoista puhuessaan.
EU:n toimimattomuudesta hyvä osoitus on se, että unionille on aina valittu ja valitaan aina koko Euroopan ja ehkä maailman terävimmät aivot, kaikista parhaimmat johtajat. Silti Kiina, Venäjä, Norja, Sveitsi ja moni muu aivan tavallisilla ja keskitason johtajilla porskuttavat edelle.
Hyvä osoitus näiden maailman terävimpien aivojen epäilyttävyydestä on ollut se, että on keskitetty laajentumiseen, omien hämärien arvojen vientiin ja maailman yhtä kyseenalaiseen "parantamiseen". Samalla on rapautettu unionin ja erityisesti euroalueen talous ja hyvinvointi. Missä EU siellä ongelma. Velkakriisejä tulee olemaan niin kauan kuin hurmahenkinen ja äärioikeistolainen nykymeno jatkuu.
Perussuomalaiset ovat ensimmäisinä tuomassa epäkohdat päivänvaloon. Harmaa talous ja työlainsäädännön huononnuksille on saatava loppu, niinkuin samassa yhteydessä rehottavalle ihmiskaupalle. Vierastyövoiman (lue orjatyövoiman) suosiminen on lopetettava.
Ylös suomalainen työ, alas ihmiskauppa.