Mitähän Merenkurkun yläpuolella molemmin puolin Pohjanlahtea sekä Perämerta ajatellaan merialueen itseasiassa pitkälle menevästä patoamisesta pengertie-siltahankkeesta, jonka ekologiset ja ympäristövaikutukset eivät ole ennustettavissa. Haittakustannukset , eivät pelkästään rahassa, olisivat arvaamattomat. Kuka ne maksaisi? Perustettavan hankkeen oy:kö? Ei varmasti!
Beluriskin kiihkeän Perämeren puolustuspuheen vakuuttamana vakuutuin, että pitänee rakentaa tunneli junille ja ajoneuvoille siitä mistä saaret Suomen puolella loppuvat siihen mistä Ruotsin puolen Uumajan satama alkaa.
Tunneli Vaasasta Uumajaan olisi ympäristöystävällisempi ja säistä riippumaton kiinteä yhteys. Ehkä pengertie on todellakin liian patomainen ja tuhoisa rakennelma merenkurkkuun.
Aikatauluriippumaton kulkeminen vaatisi tunneliin ajoneuvoillekin oman tunnelimaantien.
Helsingillä on perinteitä louhia pitkiäkin tunneleita kaupungin alla ja ympäristössä peruskallioon, esimerkiksi Päijännetunneli 120 kilometriä. Kallioperään louhiminen ei ole niin kallistakaan kuin teknisesti hankalampaan maaperään, jollaista on esimerkiksi Englannin kanaalin merenpohja.
Suomenlahden rautatietunneli"Suomen geoteknisen yhdistyksen edustajana Usko Anttikoski esitti pohjoismaisessa geotekniikan konferenssissa Aalborgissa vuonna 1992 kolmea uutta tunnelia Suomenlahdelle, Ahvenanmaalle ja Merenkurkkuun.
Fennoskandian kallioperä on yleensä samanlaista peruskalliota Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjän Karjalassa. Kallioperä soveltuu rakennettujen runsaiden kalliorakennuskohteiden perusteella erittäin hyvin kalliotunnelien rakentamiseen. Vastaavaa yhtä hyvää kallioresurssia ei ole juuri muualla maailmassa tarjolla. Tämä prekambrinen kova kallioperä laskee loivasti kaltevuudella noin 0,2 % etelään ja sen pinta on ollut Tallinnassa tehdyissä porauksissa tasolla noin -100…-150 metriä. Virossa on peruskallion (graniittia) päällä pehmeämpää hiekkakivi-, savikivi- ja kalkkikivikalliota. Geologisia tutkimuksia Suomenlahden tunnelia varten ei ole kuitenkaan voitu vielä aloittaa.
Tunneli tehdään Suomen kallioperässä ja meren alla poraamalla ja räjäyttämällä. Kallionpinta tuetaan ruiskubetonilla ja pultituksella. Kovassa kallioperässä on usein kallioruhjeita, joissa joudutaan kymmenien metrien osalla tekemään järeitä teräsbetonikaaria. Tällöin normaali työrytmi häiriintyy ja viivästymistä voi syntyä useiksi kuukausiksi.
Suurimmat ongelmat ovat merenalaisissa pitkissä tunneleissa vuotovesien poistamisessa ja ilmanvaihdossa sekä tulipalojen savunpoistossa. Tämän vuoksi meren alla käytetään kolmea erillistä tunnelia, joista kaksi on liikennöintiä varten ja yksi ilmanvaihtoa ja savunpoistoa varten.
Merialueelle tehdään tekosaaria, joista on huoltokuilu tunneleihin. Saarille tehdään majakkarakennus, jossa on huoltorakennuksen lisäksi ilmastoinnin ulostuloa varten piippu. Tekosaarille voidaan rakentaa tarvittaessa myös tuulivoimaloita energian hankintaa varten."