Olen jo pitkään seurannut sivusilmällä ja korvalla vaasalaista palstaviljelyä ja se ei aina ole kovin kaunista kuultavaa ja katsottavaa. Varsinaiset palstaviljelijät sanovat, että Korkeamäen ja Vanhan Vaasan palstoilla elämä on suht´koht normaalia, mutta esimerkiksi Kotirannan palstsalla vallitsee kauhea meno.
Ihmiset riitelevät keskenään vesiletkuista, palstojen rajoista ja lähes kaikesta mistä vain saa aikaa riidan. Joku haluaa naapurin palstan, koska se on parempi ja jonkun palstalle leviää kasveja, joita tämä ei halua ja joku käyttää palstaansa pelkästään autonsa pesemiseen.
Jos tällainen Herttoniemen mallin mukainen viljelyspalsta Vaasaan saadaan aikaa, niin se täytyy tapahtua yhdistyksen toimesta ja kontrollissa. Tämäkään ei riitä, vaan ihmiset täytyy sitouttaa toimintaan ennakkoon maksetulla rahalla, niin että palkattu puutarhuri saa varmasti palkkansa.
Kuulin että kaupungilla olisi kyllä peltoa, jota kaupunki voisi vuokrata vaikka yhden euron symbolisella vuokralla. Lisäksi kaupungilla oli tänä kesänä yli 30 työllistettyä TE-keskuksen kautta, joista saattaisi hyvinkin löytä apupuutarhureita, jopa kaupungin rahalla.
Tällainen kollektiivinen viljelupalsta toisi jopa taloudellista helpotusta yhä kallistuvaan ruoan hintoihin ja toimisi myös myönteisenä visuaalisena signaalina ihmisten Vaasasta.
Kannatan lämpimästi ajatusta.
Tuo Anni Salmisen juttu palstaviljelystä Vaasassa on yksi mielenkiintoisimmista, mitä olen Vaasasta lukenut. Lue ihmeessä.
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/28478/salminen_anni.pdf?sequence=1