Eläkejärjestelmä on perua suomen suljetun talousjärjestelmän ajoilta. Sitä käytettiin poliittisesti talouspolitiikan yhtenä välineenä.
Itseasiassa tuo järjestelmä olisi pitänyt purkaa jo niinkin varhain kun 1987. Näin ei kuitenkaan tehty, siksi olemme nyt myöskin tässä itse luomassamme velkavankeudessa kansallisesti.
Se on nyt mennyttä tiedän sen ja tiedän ettei sitä voi muuksi muuttaa, mutta on hyvä tietää mistä tämän päivän ongelmat johtuvat. On myöskin merkittävää, millä tavalla tämä armottomasti myöhässä oleva muutos nyt tehdään.
Voimme lopulta menettää eläkkeemme kokonaan, eikä mailmalta tarvitse kovin paljon ymmärrystä hakea. Siinä voi käydä samoin, kun monelle Amerikan siirtolaiselle aikoinaan, kun pääsi maihin, niin ensimmäiseksi tuli ryöstetyksi. Siitä alkoi siirtolaisen arki heti suoraan että unelmat ikäänkuin etääntyivät.
Nyt monet esittävät eläkeiän nostoa, se on hyvä asia mutta samanaikaisesti on alettava purkaa järjestelmää, joka ei sovi enään näihin markkinaolosuhteisiin.
On aivan eri asia, kun Herlin hallinnoi omia isoja omaisuusmassoja, kuin se että niitä hallinnoi kaikenmailman pököpäistä koostuva poliittinen kolleegio. Nuo suuret eläkevarat on toimeliaisuudella ja osin veroluontoisesti aikaansaatuja.
Vasemmisto pitää kiinni eläkeiästä ja se johtaa siihen että eläketuottojen täytyy nousta, se taas johtaa siihen että riskinottoa täytyy lisätä. RISKINOTTO, se on oikeastaan vain sana monen mielestä. Minulle se merkitsee suomennettuna sitä että pahimmassa tapauksessa tonttuiltuasi riittävästi olet menettänyt varasi. Mikään hyvähaltija ei nytkään tule auttamaan.
Mietinkin tässä kuinka suuri luottamus poliittisiin vallanpitäjiin edelleen on. Heitä kumarretaan ja nuollaan saappaat mennen tullen. Minulle he merkitsevät RISKIÄ, Taloudellista riskiä, se on ollut sitä jo pitkään ja suuria vahinkoja on jo nyt realisoitumassa, vaikka yritetään väittää muuta. Tämä eläkejuttu on niistä yksi, eikä vähäisimmästä päästä.