Itse perus introon viitaten, varsinainen ympäristötekohan olisi jättää koko moottoriliikenne,
eli tavallisen kulkijan näkökulmasta autoilu, sen perusteltujen syiden vaatimalle kansan osalle.
Sitähän ei ole esimerkiksi, mukavuus, vaan yhteysongelmat, niiden laajuuden mukaan.
Tämä perustavaa laatua oleva ympäristöongelmahan on juuri kasvanut mukavuudentavoittelu,
perustarpeeksi naamioituna, jolla Ericin viittaus kännyköistä sopii enemmän, kuin nenä päähän.
Eli jopa pummeilla, perseaukisesta puhumattakaan, näyttäisi olevan perustarpeena auto,
joka tässä elintasoluokassa, löytyy lähinnä "diilereiltä", tai jopa Suvilahden autohajottamolta.
Ympäristöongelmat näiden tuhansien vispilöiden suhteenhan sitten jo tiedetään.
Tämän sydeemin päälaelleen kääntäminen, eli kansalliseen liikuntaan satsaaminen,
tuottaisi sitten jo taasen turhautuneesta kansasta poiketen, henkisesti ja ruumiillisesti
terveen kansakunnan, luontonsa ohella, jolle kelpaisi jo vireyteensä liittyen halvemmatkin duunit,
stressinsietokyky, kuin myös laadukkaampi terve elämä, muihin tärkeämpiin elämän arvoihin liittyen.
Tämä perustehan todellisuudessa on äärettömän naivi, tärkeimpään pointtiinsa, eli kulutuksen kasvuun tähtäävässä yhteiskunnassa, mutta henkilökohtainen kokeilu on kuitenkin vapaaehtoista yksilötasolla, kuin myös 99 % elämänlaatua taatusti parantavana.
Kärjistykset tarpeeseen vedoten, ovat kansalais autoilun suhteen hyvin yleisiä, kuin mitä moninaisimpia
ja monille riittää jo pelkkä "indeksin" tasoitus, siihen varaa omaavaan nähden.
Huvittavinta näiden "perustarpeiden" osalta on myös se seikka, että mitä nopeammin kehitys kulkee,
sen nopeammin tämä kehitys mielletään perustarpeeksi. (vrt. kännykkä ja sen kehitys)