.Mamutusbisnes on vetänyt kuten odottaa saattaakin helpon rahan onkijoita markkinoille ja kilpailutuksetkin jää epähuomiossa tekemättä
Pakolaisbisnekseen lähtenyt Luona saa rajua arvostelua työntekijöiltään"Kun Suomeen alkoi tulla turvapaikanhakijoita, Luona-yhtiö haistoi tilaisuuden. Se perusti useita vastaanottokeskuksia pääkaupunkiseudulle. Niissä ihmisten turvallisuus ja terveys ovat olleet vaarassa, kertovat yhtiön entiset ja nykyiset työntekijät.
Barona on opiskelija Markus Oksan tovereineen vuonna 1999 perustama henkilöstövuokrausyritys, joka on paisunut 250 miljoonan euron liikevaihdon konserniksi. Tytäryhtiö Luona, entinen Barona Hoiva, aloitti toimintansa vuonna 2014, ja se on tarjonnut asunnottomien ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita.
Luonan hallitukseen on haalittu politiikkaan kytköksissä olevia henkilöitä. Puheenjohtaja on Helsingin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen (kok), jäseniä kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), viestintäkonsultti Ulpu Iivari (sd) ja konsultti Pasi Natri (kok), joka on euroedustaja Miapetra Kumpula-Natrin (sd) mies.Luonaa konsultoi kauppatieteiden maisteri Milja Saksi, lääkäripalveluyritys City Caren perustaja, josta tulee kuukautta myöhemmin yrityksen toimitusjohtaja.
Nyt Saksi kuvaa syyskuista tilannetta näin: ”Päätimme lähteä auttamaan.”
Tuona samana aamuna Luona alkoi varustaa Espoon Otaniemen entistä pelastusopistoa vastaanottokeskukseksi. Siellä oli asunut Baronan toisen tytäryhtiön, Forenomin, majoitusasiakkaita, jotka siirrettiin pikaisesti muihin tiloihin.
Illalla Otaniemeen saapuivat ensimmäiset bussit.
”Emme yhtään tienneet, ketä odottaa”, Saksi muistelee. ”Busseilla saapui 200 ihmistä, lähinnä nuoria miehiä Irakista.”
Kilpailutus jäi siinä kiireessä hoitamatta, ja Maahanmuuttovirasto osti Luonan palvelut suorahankintana. Sopimuksetkin allekirjoitettiin vasta viikkoa myöhemmin.
Bisnesidea oli sinänsä nerokas: Baronan tytäryhtiöllä Forenomilla oli valmista majoituskapasiteettia, ja henkilöstöyhtiönä Barona pystyi löytämään nopeasti työvoimaa. Luonalla ei kuitenkaan ollut kokemusta turvapaikanhakijoista eikä sosiaali- ja terveyspalveluista.
Työntekijöiden mukaan iso ongelma oli henkilökunnan epäpätevyys ja kokemattomuus.
”Menin sinne vapaaehtoiseksi, ja tunnin päästä minut oli palkattu”, kuvaa yksi työntekijä. ”Sinne marssi ketä vain, ihmisiä, joilla ei ollut mitään hoitoalan kokemusta. Sulle laitettiin huomioliivi päälle ja olit vartija.”
Toinen kertoo, ettei häneltä tarkistettu koulutusta, työkokemusta tai kielitaitoa.
”Ei ollut mitään ohjeistusta, miten toimia tilanteissa ja kohdata pakolaisia. Piti koko ajan keksiä, miten homma hoidetaan johdon ollessa poissa.”
Luona palkkasi vastaanottokeskuksiin paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, joista osa oli ensimmäisessä työpaikassaan. Monet pärjäsivät hyvin, mutta joidenkin kohdalla oli ongelmia.
”Jotkut ohjaajat suosivat omasta etnisestä taustasta tulevia turvapaikanhakijoita. Se aiheutti raivoa muissa. Yksi somaliohjaaja haistatteli arabiaksi, heitteli ihmisten tavaroita ja aiheutti tappeluja.”
Työntekijän mukaan jotkut työntekijät ottivat asukkailta vastaan lahjuksia.
”Yksi ohjaaja sai suosikiltaan uuden älypuhelimen.”
Erityisen vaikeaa Luonalle oli haastateltavien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Maahanmuuttoviraston ohjeiden mukaan keskuksissa tulisi olla yksi terveydenhoitaja ja yksi sosiaalityöntekijä 150:tä asukasta kohti.
Haastateltujen mukaan Luona ei päässyt tavoitteeseen kuukausiin, vaan terveydenhoitajia oli keskuksissa vain toisinaan.
”Kouluttamattomat ohjaajat oli asetettu portinvartijoiksi päättämään, pääseekö asukas lääkäriin”, sanoo entinen ohjaaja. ”Kuumemittarikin olisi siinä auttanut.”
Hänen mukaansa ihmiset itkivät epätoivoissaan, kun eivät saaneet hoitoa. Vaivoihin annettiin Buranaa, muut lääkkeet käskettiin ostaa 92 euron kuukausittaisella vastaanottorahalla. Hampaita jotkut turvapaikanhakijat vetivät itse.
Entinen terveydenhoitaja kertoo olleensa kädetön: vastuulla oli 800 ihmistä, lääkkeitä ei saanut ostaa, ja lääkäriin sai lähettää vain viisi ihmistä päivässä.
Potilas Rebwar Nadir Qadir, jolta on ammuttu leuka murskaksi, ei saanut suositeltua proteesia. Hän kertoo, ettei saanut kahteen kuukauteen edes särkylääkettä. Kiinteän ruoan syönti tuottaa kipua, mutta muuta ei ole tarjolla.
Mielenterveyteen ei haastateltujen mukaan kiinnitetty mitään huomiota, vaikka moni oireili pahasti.
”Kerran yksi turvapaikanhakija makasi 12 tuntia omassa ulosteessaan ilman, että asialle tehtiin mitään. Kirjoitin asiasta raportin, mutta se poistettiin”, sanoo yksi työntekijä.
Turvapaikanhakijoiden lääkäripalvelut tuottaa pääkaupunkiseudulla lääkärikeskus Aava. Se taas laskuttaa Luonaa, jolla on näin taloudellinen kannustin vähentää lääkärikäyntejä.
”Lääkärikäyntejä piti välttää”, sanoo yksi työntekijä. Häntä kummastuttaa, että terveysasiat olivat retuperällä, vaikka Luonan lääketieteellisenä johtajana toimii tunnettu lääkäri, Paperittomien klinikan perustaja ja Diakonissalaitoksen entinen ylilääkäri Pekka Tuomola.
Toimitusjohtaja Milja Saksi vakuuttaa, että kaikki akuutit tapaukset on hoidettu.
Sosiaalityöntekijöitä ei haastateltavien mukaan juuri näkynyt keskuksissa.
”Vastaanottokeskuksen johtaja rehenteli, ettei hän palkkaa yhtään sosiaalityöntekijää, koska nämä kuulemma vain pariutuvat asiakkaiden kanssa”, kertoo yksi.
Terveydenhuollon ongelmat tulivat julkisuuteen tammikuussa, kun 21-vuotias afganistanilainen turvapaikanhakija kuoli Nihtisillan vastaanottokeskuksessa aivoverenvuotoon.
Työntekijän mukaan mies oli valitellut pitkään voimakasta päänsärkyä, mutta sai hoidoksi vain Buranaa. Viranomaiset tutkivat tapausta. Luonan antaman selvityksen mukaan aivoverenvuoto ei olisi ollut estettävissä aiemman oireilun perusteella.
Toinen iso ongelma Luonan keskuksissa on ollut haastateltavien mukaan turvallisuus. Vartijoiden työ on stressaavaa, sillä osa turvapaikanhakijoista käyttäytyy aggressiivisesti, ja välillä keskuksessa saattoi haastateltavien mukaan olla vain yksi yövartija.
Useiden haastateltavien mukaan tilannetta vaikeutti, että vartijoissa oli avoimia rasisteja, jotka päihtyivät vallasta.
”Jos yritti olla asiallinen, vartijat nauroivat, että mitä sä noita partalapsia hyysäät, ei niille tarvitse puhua”, kertoo yksi ohjaaja. ”Kun ehdotin, että jalkansa loukannut asukas käytäisiin hakemassa lääkäristä, naurettiin, että kyllä se voi linkata yhdellä jalalla.”
”Moni vartija näytti nauttivan konflikteista, myös maahanmuuttajataustaiset”, sanoo toinen. ”Oli turhaa voimankäyttöä, ja raudoituksesta tuli tapa: mies lattialle, jalka niskan päälle ja käsiraudat kiinni.”
Luonan tiloista vain osa on alun perin suunniteltu majoituskäyttöön. Alussa keskuksissa oli täyttä.
Milja Saksin mukaan Luonassa ei ole koskaan majoitettu käytävälle, mutta työntekijät kertovat toista: sänkyjä tai patjoja oli kellarissa, komeroissa ja käytävillä. Huoneessa saattoi olla lähes kaksikymmentä ihmistä. Sunneja, šiioja, afgaaneja ja kurdeja sullottiin sekaisin.
”Välillä tuntui, ettei kellään ollut tietoa, minne kukin on majoitettu”, sanoo yksi haastateltu. ”Maahanmuuttovirastolle keksittiin jotain lukuja.”
”Palo-oven molemmin puolin saattoi maata ihmisiä”, kertoo toinen.
”Ainoa, mikä johtoa kiinnosti, oli palotarkastajan käynnit. Kerran soitettiin, että tyhjentäkää aula, voi olla tulossa tarkastus.”
Työntekijät kertovat, että keskuksissa tehtiin jatkuvasti remonttia samaan aikaan kun niissä asui ja työskenteli ihmisiä. Joissakin keskuksissa turvapaikanhakijat tekivät remonttitöitä palkattomina vapaaehtoisina.
Luona on viime kuukausina hankkinut vastaanottokeskuksiksi vuokraamiaan kiinteistöjä omistukseensa esimerkiksi Robert Huberin tiellä, Siikajärvellä ja Kutojantiellä. Sen kannatti remontoida tiloja, sillä Maahanmuuttovirasto maksaa vastaanottotoiminnan vaatimat korjaukset, esimerkiksi suihkujen asennukset ja väliseinien pystytykset.
Ne työntekijät, joilla on kokemusta sekä Luonasta että SPR:n tai Helsingin kaupungin vastaanottokeskuksista, kuvaavat niillä olevan eroa kuin yöllä ja päivällä.
”SPR:n keskuksissa on heti alusta alkaen selvät säännöt asukkaille”, sanoo työntekijä, joka on työskennellyt molemmissa. ”SPR:n työsopimuksissa on selkeästi määritellyt tehtävät. Voi olla kokki tai siivooja, muttei kaikkea yhtaikaa.”
”SPR:llä on koulutettua työvoimaa, sopivat tilat, valmiit tiimit ja ohjeet, miten toimia hätätilanteissa. Johto on kokenut ja koulutettu. Terveydenhoito on järjestetty paremmin, keskuksissa on hoitajia. Toisin kuin Luonalla, asukkaille tarjotaan erikseen iltapala, mikä rauhoittaa iltoja”, katsoo toinen.
Henkilökunnan vaihtuvuus Luonan keskuksissa on ollut haastateltavien mukaan suurta: ihmisiä on saattanut lähteä uupuneina kesken työvuoron.
”Jotkut kieltäytyivät jatkamasta, koska eivät pitäneet toimintaa eettisenä. Yksi maahanmuuttajataustainen sairaanhoitaja sai lähteä kesken työpäivän, kun hän huomautti ohjeiden noudattamisesta”, kertoo toinen.
Yhden vastaanottokeskuksen johtaja irtisanottiin maaliskuun lopulla ”luottamuspulan vuoksi”, kun hän kirjelmöi ongelmista Maahanmuuttovirastolle.
Monia henkilökuntaan kuuluvia yhtiön toiminta pöyristytti. Yksi kertoo saaneensa vaikutelman, että yritys yritti pelata aikaa Maahanmuuttovirastoon nähden minimoidakseen kulujaan eikä edes halunnut kehittää toimintaansa.
Toisen mukaan Luonan ongelmia ei voi selittää kiireellä, koska ne jatkuivat kuukausia.
Kolmas kertoo raportoineensa henkilöstömitoituksen puutteista johdolle, joka ei vastannut sähköposteihin."
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1463713596687.