Kuntapuolueet roskikseen ja työväenpolitiikka tilalle
SDP:n siis hakee yhteistyötä oikeistopuolueiden kanssa, eivätkä edes häpeä. Mutta ei tuo ole uutta, että he viihtyvät kokoomuksen ja muun oikeiston kanssa. SDP myös uskoo kapitalismiin ja haluaa vain sitä korjailla ja olla tietenkin mukana samoissa pöydissä rahavallan puolueiden kanssa.
Suomi ja Vaasa olisi aivan toisenlainen yhteiskunta, jos koko vasemmisto ja vihreät tekisivät liittolaispolitiikkaa, kuten naaapuri maa Ruotsissa. Nyt ei siis porvariston tarvipelätä työväenliikettä, kun heillä on ”kaverina” osa vasemmistoa. Samoin kokoomuksella on myös SDP likaisentyöntekijänä, kuten maan hallituksessakin säästö- ja leikkauspolitiikassa.
Menossa on porvariston ”sota” julkistasektoria vastaan ja sen kapitalisoiminen.
Vasemmiston tulisi muistaa vuoden 1945 jälkeistä aikaa, kun kokoomus oli sivussa maan politiikasta (sotarikollisen toimintansa johdosta) ja rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa tähän maahan. Nyt ollaan siis purkamassa yhteiskunnallisia hyvinvointipalveluja, kun kokoomus on ”päästetty” vallankahvaan.
Jatkuvat hyvinvointiyhteiskunnan purkamiseen tähtäävät säästöohjelmat ainoastaan pahentavat epävakautta ja iskevät pahiten heikommassa asemassa oleviin. Nykypolitiikka järjestelmällisesti pyrkii myös työväenliikkeen rakentaman yhteiskuntamallin purkamiseen.
Nyt kun vaalit ovat ohi, niin Vaasassakin jatketaan julkisten alueellisten palvelujen yhdistämistä ja sitä kautta säästöjä, kuten tehtiin jo 1990 luvulla kun kouluja yhdisteltiin. Nyt ajetaan alas terveys ja sosiaalipalveluja.
On hyvä muistaa mitä EU:ssa nyt tapahtuu, koska se kaikki vaikuttaa myös Vaasaan. Etelä-Euroopassa vallitsee yhteiskunnallinen hätätilanne ja epätasa-arvo lisääntyy kaikialla euroopassa. Ne toimet, jotka nyt kohdistuvat Kreikan, Portugalin, Irlannin ja Espanjan työntekijöihin, palaavat aikanaan bumerangin lailla ja iskevät Euroopan pohjoisosien työntekijöihin.
Nykyinen tilanne varoittaa vasemmistoa miten koko kansan käy, kun sitoudutaan oikeistolaiseen politiikkaan. Porvariston voitontavoittelun ja ahneuden rajana on se miten pitkälle työväenliike sen hyväksyy. Nyt ollaan jo sillä rajalla, että enää eivät puheet ja sanat riitä vaan tarvitaan tekoja.
Ja nyt tarvitaan politiikkaa eikä mitään ryhmiä 20 tai 47 ja nimenomaan vasemmistolaista politiikkaa, jossa koko työväenliike mukana.