Aina kun salaliittoteorioita esitetään olisi näille "huijaajille" löydettävä MOTIIVI.
Keitä tarkalleen nämä huijaajat ovat ja mitä he HYÖTYVÄT huijauksesta. Kuinka rahat päätyvät heille ja mitä he hyötyvät maailman saattamisesta "toimintakyvyttömäksi".
Motiiveja on monia. Ilmastotiede on hyvin nuori tiede, joka kasvoi kovien tieteiden rinnalle. Sen pariin hakeutui pääsääntöisesti aatteellisia henkilöitä, jotka olivat enemmän kiinnostuneita politiikasta ja maailman muuttamisesta kuin tieteen tekemisestä.
Kun lukee näitä vuotaneita sähköposteja, huomaa, että 90-luvulla raha oli tutkijoilla tiukassa. Mutta kun he julkaisivat hälyttäviä tutkimuksia, rahaa alkoi virrata yliopistoille ilmastomuutostutkimusta varten. Vuotaneessa aineistossa on mm. Excel-taulukko, jossa listataan pelkästään East Anglian yliopiston saamia tutkimusmäärärahoja: 14 miljoonaa puntaa.
John P. Costella on tehnyt mielettömän työn ja kerännyt yhdelle sivulle erinomaisen yhteenvedon vuotaneista sähköposteista. Pelkästään yhteenvedon lukemiseen menee 6-8 tuntia ja se on täynnä erittäin huolestuttavia ja raskauttavia asioita. Jos joku luulee ilmastotieteen olevan vahvalla pohjalla, niin viimeistään tuon läpilukemisen pitäisi avata silmät:
http://www.assassinationscience.com/climategate/Nämä "tutkijat" ovat yli 10 vuoden ajan pyörittäneet omaa "klubia", joka on katastrofaalisella tavalla romahduttanut ilmastotieteen tieteellisen perustan. Sähköposteissa ei ole jälkeäkään laaduntarkkailusta. Sen sijaan sähköposteista käy ilmi, että "tutkijoiden" tilastomatematiikan osaaminen oli surkea. Tutkimusta tehtiin siitä lähtökohdasta, että tulos tiedetään ja perustelut sorvataan halutunlaisiksi. Kukaan klubilaisista ei välittänyt siitä, että kyseinen toimintatapa oli kaikkea muuta kuin tiedettä. Päinvastoin, ketään klubilaista ei saanut kritisoida ja heidän tutkimuksensa menivät julkaisuista tarkistamatta ja kritiikittä. Vertaisarviointi tehtiin täysin toimimattomaksi siten, että klubilaiset "arvioivat" ristiin toistensa tutkimuksia.
Jos joku kehtasi kritisoida klubilaisia, reagoitiin siihen vahvasti ja tunteella. Sähköposteissa on monta esimerkkiä tilanteista, joissa joku lehti on julkaissut tutkimuksen, joka kritisoi klubilaisen aikaisempaa paperia. Nämä johtavat tutkijat reagoivat kollektiivisesti boikotoimalla lehteä, yrittämällä tuhota lehden editoijan uran ja muilla vahvoilla toimenpiteillä JOPA LUKEMATTA ITSE KRIITTISTÄ PAPERIA. Kukaan näistä ei sekuntiakaan ajatellut voivansa olla väärässä. He eivät myöskään ymmärtäneet, että kritiikki kuuluu tieteeseen ja on ainoa tapa, jolla tiedettä viedään eteenpäin.
Tiedon salaaminen oli myös mieletöntä. Klubilaiset aidosti uskoivat, että heillä on oikeus julkaista tieteellisiä tutkimuksia ilman että he joutuvat julkaisemaan lähtötiedot ja laskentamenetelmät. Kellään vertaisarviointia tekevällä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuutta tarkistaa tutkimustuloksia. Kukaan heistä ei oikeastaan ollut siitä edes kiinnostunut, ennen kuin McIntyre ja McKitrick tulivat mukaan kuvaan.
Kun skeptikot pyysivät kohteliaasti lisätietoja tutkimusten tarkistamista varten, heille vastattiin tylysti, jos edes ollenkaan. Kun skeptikot eivät saaneet tarvittavia tietoja, he tekivät virallisia FOI-pyyntöjä, jotka velvoittivat tutkijat julkaisemaan halutut yksityiskohdat. Tässä vaiheessa klubilaiset suuttuivat mielettömästi ja käyttivät valtavasti energiaa ja aikaa kaiken tämän estämiseksi. Tutkijat jopa pyysivät muita tutkijoita hävittämään aineistoa ja sähköposteja ja kukaan klubilaisista ei epäröinyt tehdä tätä.
Onneksi sentään tämä vuoto tapahtui. Sen myötä on selvinnyt tämän klubin vastuuton toiminta. Mutta lisäksi on valitettavasti selvinnyt, että yli kymmenen vuoden ajan on systemaattisesti tehty luokatonta ilmastotiedettä kymmenien (ellei satojen) miljoonien edestä ja että suurin osa siitä on puhdasta fiktiota.
Mikä on nyt sitten tilanne? EU:ssa on päästökauppa, joka on keinottelijoiden käsissä. Yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat pullollaan osastoja, jotka ovat olemassa pelkästään ihmisen aiheuttaman ilmastomuutoksen tutkimuksen vuoksi. Pelkästään Suomen ilmatieteen laitoksella on jopa 65 hengen kokoinen ilmastomuutoksen toimintayksikkö. Millä todennäköisyydellä kukaan näistä 65 henkilöstä tulee koskaan julkaisemaan yhtäkään tutkimusta, joka kyseenalaistaisi yksikön ja oman työpaikan olemassaolon?