Itse olen aina ihmetellyt, että miksi nämä suurimmat patriootit nikkaroivat aina protestinsa suomenkielellä ja suuntaavat ne kuitenkin ruotsinkielisille?
Vähän niin kuin heittelisi kiviä korkean aidan yli, puskan takaa. Vai olisiko kysymyksessä vain joku pikku-veli kompleksi, niin kuin jotkut hienosti väittävät? Jollain kielellä.
Jokisen tapauksessa, olettaisin kysymyksen olevan pelkästään siitä, että suurin osa Suomalaisista ei koe tarvitsevansa toista kotimaista, mitenkään, tullessaan toimeen ilmankin, esim. Jokinen, tai meikä.
Enemmän ihmettelen nuorisokulttuurissamme tosin sitä, (siis rantaruottalaisten keskuudessa)
että suosittu punkpohjainen kulttuuri, ei ruotsalaisella Pohjanmaalla ole synnyttänyt vastaavaa
kilpailevaa bändiä Kalmydialle, vaikka diggareita löytyy myös sankoin joukoin tästäkin ryhmästä.
Eli lieneekö syynä kielihäpeä, vai se tosiasia, että perinteinen umpiruotsalainen tarvitsee
kielikylpyä lähes pakosta tulevaisuutta rakentaessaan, joten tyyliä digataan lähinnä
Suomeksi, tai Englanniksi ?
Varsinaista potentiaalista taitoahan varmasti löytyisi muutaman Kalmydian verran hetkessä.
Mutta varsinaiseen "kielipuoleen".
Tarvehan syntyy siten esim. ammattiin liittyen. ( esim. asiakaspalvelu, tai vast.)
lähiystävien äidinkieli, kuin vastaavatkin kommunikaatitarpeeseen liittyvät seikat.
Patrioottihan voi kuitenkin löytyä joka ryhmästä, Eli Soome / Rootsi, taikka yhdistetty,
elikkä kaksikielinen, joten varsinainen patriotismihän ei tästä johdu.
Samoin voisi vastata myös Oivan vittuiluun, eli "osaamiseen", koska sekin liittyy tarpeeseen,
josta rautalankamallina voisi karrikoida vaikkapa, Isokyröläisen haudankaivajan avioliitto
Ylistarolaisen karjakon kanssa.
Eli mikä on tarve, tuntematta asianosaisia.
Eri asia onkin täten halu ja harrastukset, siis vapaa oppiminen, jossa esim. aikanaan itse olen
vapaaehtoisesti opiskellut Svedua useampaankin kertaan ja aivan näinä päivinä myös sitä
kovasti parantamaan kiinnostunut.
Haluni ei siis liity ammattiin läheisiin, eikä tarpeisiin, vaan sosiaalisuuden laajentamiseen muihin
yhteisöihin.
Jokisella ei muusikkona ehkä tällaista intressiä liene, lähes Suomen kokoisen ystäväpiirin ympäröimänä.
Toisaalta minullekin voisi pakkoruotsia mainostaa, sillä edellytyksellä, että en tule Suomessa
muutoin toimeen, enkä voisi ammattiani täten harrastaa, mikäli ns. "sivistyksestäni" puuttuu
Ruotsinkieli ?
Siis siirtyminen Margariinista voin syöntiin, koska se on parempaa, vähemmistön suosimaa,
enkä muutoin tule ilman sitä toimeen.
Samoin kai voisi markkinoida Romaaninkielisen ravikunkun riimein:
Hai elä sie poika ajele Bemariilla..soon polle, kun on poikaa..
Pelkkänä sivistyksenä kylläkin Englanti on enemmänkin suuremmalla sijalla.
Niin ammattin, sosiaaliseen laajentamiseen, kuin harrastuksiinkin viitaten.
Tosin vapaaehtoisena tietenkin.