Eekulla vähemmän ja Askolla enemmän on arkkitehdin asema noussut hattuun. Arkkitehdin asema jo valmiissa rakennuksissa on nähtävä juurikin tietyllä tavalla ammattimaisena neuvonantajana. Kuin myös muissakin kohteissa, niin tilaaja maksaa ammattimaisesta suunnittelusta, jossa asiakkaan toiveita on kuunneltava. Hyvänä esimerkkinä arkkitehdin upeasta päähänpistoksesta on Finlandia talon laatat, joita on jouduttu remontoimaan kalliilla.
http://www.hs.fi/kaupunki/Finlandia-talon+marmorilaatat+repsottavat++ex-johtaja+ei+yllättynyt/a1363227604305
" Marmoria vastustettiin sillä perusteella, että se ei sovellu Suomen ilmastoon: edestakainen jäätyminen ja sulaminen talviaikaan heikentävät ja vääntävät laattoja
Marmorin valintaan vaikutti Kivisen mukaan myös se, että Helsingin rakennusvalvontaa 1990-luvulla johtanut virastopäällikkö Kaarin Taipale kannatti marmoria. Rakennusvalvonnan johtajan tahtoa vastaan ei silloin toimittu, Kivinen muistelee.
"Jo silloin tiedettiin hyvin, ettei marmori kestä. VTT:n tutkimuksessa marmorille oli määritelty Helsingin oloissa korkeintaan 25 vuoden ikä", hän toteaa."
Kaarin Taipale on suomalainen arkkitehti sekä kestävän kehityksen ja kaupunkitutkimuksen asiantuntija (wikipedia)"
Ei missään muissakaan poliittisissa päätöksissä saisi mennä hetken mielijohteen mukaan. Valitettavasti esim. etujärjestöt ovat ottaneet tai heille on annettu valtaa, joka ei heille kuuluisi. Puhutaan kolmikannasta. Ylläoleva on taas karmaiseva esimerkki siitä, kun arkkitehdin tahto on laki kuten erityisesti arkkitehdit haluaisivat asian nähdä.
Arkkitehdit pitää nähdä asiantuntijoina, joita pitää pystyä konsultoimaan tarvittaessa useampaa samanaikaisesti, jotta saadaan aikaan kestäviä ja myös taloudellisesti järkeviä ratkaisuja. Kun maksajana on julkinen puoli ja veronmaksajat, niin velkarahalla rakennettuna yhtenä lähtökohdista on aina myös oltava järkevä rahan käyttö, eikä aina haettava kalleinta ja hienointa vaihtoehtoina, mitä arkkitehdit liian usein tekevät, kun maksajana on yhteiskunta. Lompakko tuntuu silloin olevan avoinna. (Arkkitehdin mielestä)
Tässä en ota erikseen kantaa Vaasan kaavoitukseen, se on ollut pitkään hakoteillä, oli kaavoituksen johdossa arkkitehtiä tai ei. Hienoja rakennuksia on keskustasta tuhottu uuden arkkitehtuurin tieltä, ja useimmiten lienee arkkitehti ollut asialla. Olisiko ehkä toimittu toisin, jos arkkitehtiä oltaisiin kuunneltu vähemmän. Olisiko torin laitojen rakennukset jätetty paikoilleen vaikkapa pelkästään kulisseiksi.
Tottakai tarjous kannattaa ainakin yleisesti ottaen pyytää vanhalta arkkitehdiltä. Mutta jos "vanhan" arkkitehti koetaan vaikeaksi "keskustelukumppaniksi", joka ei kuuntele asiakkaan tahtoa, niin miksi silloin vaivautua ja kuluttaa kummankin aikaa? En tiedä voisiko vaikka Askon tapauksessa olla jotain tälläistä, muutenhan tarjous pitäisi pyytää myös häneltä. Tai sitten hyvä-veli verkosto on jakanut tarjouspyynnöt omille "luottopelaajilleen"? Näin voi myös olla.