Olen harrastanut mustavalkokuvausta 30 vuotta. Se on hyvä harrastus. Nykyään vain suurennuskone on jäänyt pois ja ainoastaan kehitän filmin tankissa ja sen jälkeen skannaan ne digitaaliseen muotoon negaskannerilla. Laboratoriotyöskentely on jäänyt kokonaan pois. Kuvatkin katselen sitten vain tietokoneen ruudulta. Mutta siltikin näen mustavalkokuvassa sellaista taikaa mitä ei digikuvassa näe. Aitoa mustaa ja valkoista. Kun vain olisi mitä kuvaisi tai muita alan harrastajia niin saisi ideoita. Näin tämän keskustelun niin ajattelin itsekin ottaa osaa.
Mielenkiintoista. Itselläni on samoja intressejä.
Harrastaessani jonkun vuosikymmenen klassista hiilipiirtotekniikkaa, eli juuri tuon mustavalkoisen,
tai sanotaanko tarkemmin , harmaasävytekniikan maailmaa, on tullut vuosien varrella myöskin
tutuksi tietokone painotteisen grafiikan fuusiot kyseisen taidemuodon suhteen.
Eli kysyisinkin nyt, koska mustavalkotekniikka tuo edelleen parhaiten realistisen maiseman,
sekä figuurien muodon dramaattisimmin esiin,
niin oletko kokeillut koskaan nykyaikaisempaa grafiikkasoftan käyttöä apuna.
tuossa harmaasävyjen toiston yhteydessä, varsinaisten perinteisten kehitys sydeemien sijaan ?
Eli jokin Paint Shop Pro, taikka Photoshop sarjan softaversio antaa ammattimaiset välineet
kuvamodaukseen, kansaivälisiin tasoihin yltäen.
Siis erilaisten kuvasuodattimien käyttäminen normaaleihin napsittuihin pittoreskeihin kuviin.
Yksinkertaisin versiohan on väritietojen poisto, eli siirtyminen harmaasävyskaalaan,
tällä moodilla pelkän valoisuuden, sekä kontrastin, jossain yhteydessä myös gammankin
kanssa pelaaminen (esim. sumuinen kuva ) saa jo aikaan melko dramaattisia muutoksia
hyvin onnistuneeseen kuvaan, eri tarkoituksia palvellen.
Myös nuo negatiivi hommat, eli käänteisen harmaasävyskaalan käyttö eri sävykäyrineen luontuvat tarpeiden mukaan, sekä avaavat tien uusiin ulottuvuuksiin,
mitä tulee ominaisuuteen nimeltä valo,sen laajemmassa merkityksessä.
Noin 6 vuotta tietokonegrafiikkaa harrastaneena sanoisin myös, että nuo Ericin mainitsemat
valkotasapaino, sekä muut tarkkuuksiin, säätöihin rajauksiin, eri sävyistä puhumattakaan,
on vaivattomin tie kuvan jälkimodauksen keinoin jo pelkillä automaattisilla tasomuokkauksilla
sävymuokkauksista puhumattakaan, jolloin tekijälle jää parhaassa tapauksessa vain
mieleisimmän vaihtoehdon valinta ja jotka näkyvät vierekkäin lärvin edessä työpöydällä.
Perusjutuista lähdettäessä tietenkin näytto on säädettävä hommaa vastaaviin arvoihin,
sekä modattavan kuvan oltava mahdollisimman tarkka, sekä kuvattava kohde rajauskelpoinen.
Muilla ominaisuuksilla ei niin ole jälkityön kannalta merkitystä, koska softat yleensä ylittävät
kameran keinot.
Ohessa tuolla tekniikalla muunnettu Avattaren virkaa toimittava Froikkareiden solistin
muunnettu kuva, joka muuntui 10 sekunnissa erehdyttävästi präntööläisen Öljymaalari /Opettaja V. Haaviston näköis fotoksi todellisuutta paradoksaalisesti uhmaten.
( luonnollisesti nämä hyttyspaskat saittitila kriteereineen, ovat vain kaukaisia varjoja
varsinaisten laajenpien Mastereiden, eli originaalien käsittelyyn verrattaessa, mutta tuossa
periaatteet.)
Usotsie, vai vaihdetaanko taas polkupyörään ?