Miksikö istahti, SDP jo lahtarin kelkkaan,
näet sen heti, kun vilkaiset sä telkkaan.
Milloinka unohdettu, on Tampere punainen,
tunsi vain surua lapsi, mies sekä nainen!
Tihutöitä tekivät, ne ruotsalaiset urheat,
eivätkä sitä estäneet, herramme turpeat!
Oli pakko siitä vaieta, taskussaan nyrkki,
silloin etulinjaan, vain kohtalomme tyrkki.
Antaa yhä fenno, bålagetille etumatkaa,
kauanko Oy:t jaksavat, uurastusta jatkaa?
Täällä riehuvat vieläkin, petturit röyhkeät,
nauravat yhdessä, nuo naapurit pöyhkeät.
Siksi kai taivuitte, kun kilahteli se kassa,
käytitte Kruunuja, poltitte kuin takassa.
Siitäpä tuli teille, se kiitollisuudenvelka,
itkisivät nyt sitä, vanha Jussi myös Helka.
Loppu on selvä, Ruotsi tappais kielemme,
yrittää se yhä, raiskata myös mielemme!
Kun asia on niin, emme apuun saa muita,
toimittava lie pakko, eikä tuijotella kuita!
Kuinka lie, ettekö ajattele omalla päällä?
Yhä Paavo riehuu, rahan voimalla täällä!
Älkää vaan sanoko, sitä häpeä vain emme,
jo monien mielestä, se vakava olisi enne.