Kaupunginhallituksessa oleminen on hyvin vaativaa ja aikaa vievää jos haluaa hoitaa tehtävän vastuullisesti. Niissä valtuustoryhmissä, joilla on useampia edustajia, voi taustajäsen peesailla ja antaa päällepäsmärin touhuta, ja vain aina äänestää samalla tavalla. Nykyäänhän kaupunginhallituksessa on aika harmoninen kolmen suuren puoleen edustajien yhteisrintama. Tärkeistä asioista varmaankin sovitaan kulisseissa ennen kh-kokouksia. Kun vielä kaupunginjohtaja on ollut läheisessä yhteistyössä tuon valtaryhmittymän kanssa, on valta itse asiassa ollut hyvin harvan hallussa. Tuo sama porukka pääsi sitten sopuun mm. vallan keskittämisestä Lumiolle. Ajateltiin tietysti hänen jatkava täällä eläkkeelle asti. Tuolla klikillä on riittävä ote valtuustoryhmiinsä ja näin se on saanut tahtonsa lähes aina läpi, joskus toki pienten rutinoiden säestyksellä. Niin, meni läpi RG-linet, omavelkaiset tuet Lakealle, tilaaja-tuottajamallit, Asuntomessut ja tuo yhden (=Lumion) kaupunginjohtajan systeemi.
Kun on mukana tuollaisessa valtapiirissä, on hyvin inhimillistä, että syntyy melkoinen vallantunne, jopa kaikkivoipaisuuden elämys. Varmaankin Lumio tunsi hyvin voimakasta tukea tästä valtakeskittymästä, hän koki, että hänellä on kh hyppysissään ja taas että kh tekee mitä lystää Vaasassa. Kun tällaisen vallantunteen kouriin joutuu voi hyvinkin luulla, että alkaa nauttia koskemattomuudesta, nousee ikään kuin lain ja sääntöjen yläpuolelle. Minusta Dostojevski kuvasi hienosti tätä Rikoksessa ja Rangaistuksessa. Lait ja säännöt on laadittu kansalle, massalle, ei valtaapitävälle eliitille.
En minä tiedä ihmisten sielunelämästä, kunhan tässä joutessani pähkäilen kuinka korkeasti koulutetut voivat joutua tällaiseen moraaliseen alennustilaan. Jotenkin voisin ymmärtää sen, että varastaa miljoonia, jos kerran haluaa varastaa (esim. Widensjö) mutta miksi riskeerata lähes kaiken satasten, tonnien tai edes kymppitonnien takia, jos ei puutteesta muutenkaan kärsi? Tuomiohan on sama melkein saaliista riippumatta. Kannattaisi tyhjentää ennemmin palkkiholvi kuin kioski.
Entä sitten mahdolliset pikku apulaiset? Jokaisella on hintansa, tavataan sanoa. Joillekin voi riittää kun saa olla kerman kanssa pippaloissa, reissuilla, jotkut arvostavat pikku palkankorotuksia tai kannustuslisiä. Ja kun on mukana sisäpiirissä, voi itsekin käyttää enemmän valtaa omassa pikku piirissään. Ei tarvitse pelätä itsestä riippuvaisen esimiehen puuttumista asioihin. Saa valtaa ja monia viehättää.
Mutta miten ihmeessä voitaisiin luoda järjestelmä, jossa tällaiselta vältyttäisiin? Nytkään ei ole sääntöjä puuttunut vaan niiden noudattamisesta on lipsuttu. Ei kai sellaisia sääntöjä tarvitse sentään laatia, ettei toisen omaisuutta saa luvatta ottaa? Ei.
Totta kai talousohjesääntöjen, luottokorttisääntöjen, hankintasääntöjen, ajopäiväkirjojen, matkalaskujen hyväksynnän, edustuskulujen seurannan, matkustusmääräysten ym. olla olemassa. Niiden noudattamisen pitää olla rutiinia.
MUTTA EI SE RIITÄ. Pitää olla rehellisyyttä ja korkeaa moraalia. Sitä ei saa korkeilla oppiarvoilla.
Rehellisyyttä ja korkeaa moraali vaaditaan viranhaltijoilta ja tietysti kaupunginhallitukselta, jotka käyttävät yhteisiä varojamme. Jos muutama viranhaltija on lipsunut, niin se ei sitten missään nimessä tarkoita, että koko virkamieskunta olisi asetettava epäilyksen alaisiksi.