Hyvä juhani,
jatkakaamme sivistynyttä linjaamme, kumpikin omaamme.
Kun olen lukenut kirjoituksiasi asian tiimoilta, olen huomannut, että tulkitset asioita varsin likinäköisesti. Olet lähellä tapahtumia; ehkä liian lähellä?
Tulkintasi kompromissista on varsin optimistinen. Versiossasi kaikki osapuolet ovat ja heidän pitäisikin olla tyytyväisiä ratkaisuun, joka on tuolla menetelmällä aikaansaatu. Omat kokemukseni kompromissista ovat lähes päinvastaiset: kukaan kompromissin osapuolista ei ole tyytyväinen ratkaisuun. Kompromissi on siis menetelmänä yleisen tyytymättömyyden luoja.
Tähän tapaukseen sovellettuna syyttäjä ei ollut kompromissiin tyytyväinen ja sen takia ja virka-asemansa johdosta vie asian korkeampaan oikeusasteeseen. Se on myös hänen virkavelvollisuutensa, jos hän on tyytymätön ratkaisuun.
Minä itse olen, se tässä myönnettäköön, varsin puristinen suhteessani virkamiehen lahjomanottoon ja sen suhteesta demokratiaan. Suomessa varsinkin valtiolla ja sen virkamiehillä on hyvä maine lahjomattomuudestaan (tosi tai kuviteltu). Tämä on huomattu myös monissa Suomen kilpailukykyä mittaavissa vertailuissa. Yritysten kilpailukykyä nostaa huomattavasti se, että yritykset pienimmästä isoimpaan voivat luottaa viranomaisen tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Tämä on siis toimivan demokratian peruskiviä (toki tässäkin on joskus koplausta ollut; en elä sentään unimaailmassa ja tiedän sen). Kunnissa tämä on hieman vaikeampi toteuttaa, koska toimitaan pienemmissä yksiköissä ja kaikki tuntevat toisensa. Suomen lahjomattomuuden käsitystä onkin kritisoitu tämän hyväveli-järjestelmän huomioimattomuudesta. Sen vuoksi on erittäin tärkeätä, että tällaisia kaupunkimme johdon harjoittamille kestitysretkille ei osallistuta. Tai jos osallistutaan niin sen maksamme me kaupunkilaiset itse kaupungin varoista; ei ulkopuolinen hyödynsaaja.
Pienenä anekdoottina kerron, että olen tutustunut vuosien varrella myös itäisen naapurimme menetelmiin ko. asiassa ja voin kertoa, että siellä lahjoman vastaanoton yleisyys on suoraan verrannollinen demokratian puutteeseen. Tämä on ollut osaltaan kasvattamassa minusta em. puristia.
Vielä kyseiseen tapaukseen sen verran, että ymmärrän kyllä, että kaupungin johdolla pitää olla hyvät suhteet alueellamme toimiviin yrityksiin. Se kuuluu heidän tehtäviinsä kaupungin ”seurustelu-upseereina”. Yritysten ja kaupungin suhteita on kuitenkin hoidettava niin, että suhteidenhoidon on kestettävä julkisuus, kaikilta yksityiskohdiltaan. Sillä kaupungin johto ja ylimmät viranhaltijat ovat viroissaan hoitamassa kaupungin ja sen asukkaiden etua, eivät omaansa.
Mitä tulee nimettömiin ilmiantoihin, olisi asian ehkä voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Toisaalta nimettömyys voi olla pienen ihmisen ainoa keino saada äänensä kuuluviin ja ”selvitä hengissä”.