Olen vähän samoilla linjoilla OW:n kanssa.
Saavutetuista eduista on vaikea luopua ja harva hyväksyy sen, ettei meillä ehkä ole varaa elää näin samalla tavalla kuin ennen.
Tärkeät kurvit ovat kääntyneet jo aikoja sitten. Yhdessä vaiheessa teollisuus ja vienti nousi koko ajan, varsinkin EU:n liittymisen jälkeen. Samaan aikaan oli myös varaa nostaa elintasoa – tavallinen työmieskin jätti fillarin telineeseen ja kävi ostamassa auton ja varasi matkan etelän aurinkoon. Sen jälkeen talouden kasvu hidastui, mutta seurasivatko leikkaukset samalla tavalla? No ehkä joillekin ryhmille vähän tuntuvammin, mutta suuri enemmistö joutui periaatteessa vain vähän kiroilemaan, sen kummemmin kärsimättä. No, onneksi kansalla oli varaa ostaa tietokone. Näin saatiin myös uusi reikä jossa noitua suurkapitaalin epäoikeudenmukaisuutta:-)
Mutta muuten ne vähät leikkaukset pystyttiin tinkimään omista menoista.
Näyttää tosin vahvasti siltä, etteivät Perussuomalaiset(kaan) pysty taikomaan rahaa hatusta, vaan kyllä se pitää raapia selkänahasta. Pitäisikö ottaa se fillari taas käyttöön? Pitäisikö jättää se digitaalikamera ostamatta? Pitäisikö vaihtaa kännykkää vähän harvemmin? Pitäisikö jättää ulkomaanmatkat hamaan tulevaisuuteen? Kannattaako tässä vaiheessa tehdä remppa keittiöön?
Ehkä nyt mennään yhä kaasu pohjassa, vaikka jarrua pitäisi painaa tiukemmin. Meidän päättäjämme puhuvat säästämisestä. Ja oikeassahan he ovat, mutta kuinka moni meistä ymmärtää tämän? Mikä on perusasenne? Tuli vain mieleen kun katsoin televisiosta kun erästä irtisanomisuhan alla olevaa naista haastateltiin. Edessä oli ensin kuukauden pakkoloma ja sen jälkeen mahdollisesti irtisanominen. Mitä nainen aikoi tehdä pakkolomalla? Oli varannut etelänmatkan…
Mutta samalla pitää kyllä myös sijoittaa. Muuten seuraavasta korkesuhdanteen noususta ei tule muuta kuin pelkkä nousu samalle tasalla, kun taas kehitys jää saavuttamatta. Pelkästään säästämällä ja leikkaamalla ei voi saavuttaa mitään pysyvämpää, joka kestää myös pitkällä tähtäimellä. Ja tässä tämä pidempi tähtäin on tärkeä. Mitä tehdään 10 vuoden päästä? Entäs kahdenkymmenen? Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainoastaan ydinvoimaa rakennetaan pidemmällä tähtäimellä, kun taas itse suhdanteet ja talouden kehitys ja lasku jätetään automatiikan hoidettavaksi.
Meidän tällä palstalla vaikuttavat perussuomalaiset keskittyvät usein Suomen, alle viisiprosenttisen vähemmistön kritisointiin. Maahanmuuttajat nähdään pahana. Minusta on mielenkiintoista, miten eri tavalla asiat voi nähdä. Esimerkiksi Ruotsin televisiossa hallituksen edustaja, Annie Lööf, C, kertoi, miten yli 600 000 maahanmuuttajaa lähtee Ruotsissa joka aamu töihin. Hän kertoi myös, että ulkomaalaiset juuret omaavat yrittäjät tuovat Ruotsin valtion kassaan yli 20 miljardia Ruotsin Kruunua vuosittain. Tämä kehitys on ollut merkittävä Ruotsin taloudelliselle kasvulle.
”Ruotsin Persut” osoittivat tietenkin suoraan sormella somaleja, pientä ryhmää joka ei anna niin paljon yhteiseen kassaan. Lööv muistutti tässä, että somalit nähdään esim. USA:ssa yritteliäänä ryhmänä ja heidän joukossaan on paljon yrittäjiä. Vika siis ei ole välttämättä tämän pienen ryhmän…