Käytin ehkä liian raakaa kieltä,( anteeksi sen puolesta,) kertoessani ahneista itsekkäistä ikäluokista ja heidän jälkeläisistään. Mutta se ei tässä ole olennaista, vaan se että heidän ahneudelleen on tulossa paskainen loppu, eikä sitä Perusuomalaisten äänestäminenkään muuksi muuta. Kapitalismi tekee sen, mikä nuoremmilta ikäluokilta olisi jäänyt tekemättä.
Kapitalismi tekee selvää jälkeä saavutetuista eduista, kalliiksi se käy, mutta nuoremmille ikäluokille syntyy mahdollisuus elämään. Roy voisi kans joskus keskustella niiden 1980-luvulla toimineiden yrittäjien kanssa, niin jo silmät aukeaisivat. Yrittäjät tosiaankin toimivat velkaan, moni maksoi jopa lisäverojakin, ottamalla velkaa pankista. Suomessa oli totuttu elämään sääntelyn oloissa sen varassa että valtio hoitaa aina talouden uudelleen käyntiin kun inflaatio oli syönyt markan. Devalvaatio sai taas vauhtia talouteen. Tavallisen säästeliään ihmisen varat varastettiin käytännössä pankkitileiltä. Ei ollutkaan ihme että lopulta oli vain velkaa.
Sama on kaiku askelten tänäänkin, nytkin säästäjien varat on hävitetty tekemällä niistä päivä päivältä arvottomampia, velkaa jää tilalle, jota nyt on jo liikaa siksi finanssikriisi on päällä. Pääomaa on edelleen mutta sen hinta on nousussa ja ehdot kovenevat. Perussuomalaiset eivät tälle tosiasialle mitään voi. He maksavat myöskin ja pakottavat kansalaiset maksamaan, lisäksi he leikkaavat. Nyt äänestäjien kannalta olisikin hyvä tietää, kuka on valmis tekemään ratkaisuja, joilla maksamisesta vähitellen päästäisiin saaman puolelle. Näillä ratkaisuilla tarkoitan julkisen sektorin todellisia tehostamistoimia.
Se millä tavalla niitä tehdään, ei ole yhdentekevää, siinä merkittävään rooliin astuvat ihmiset itse, millaisen kuntatodellisuuden he haluavat, mikä siinä on olennaista ja mikä ei. Entinen konsepti joka tapauksessa loppuu. Äänestäessä kannattaa miettiä sitä, mitä kaikkea saadaan vanhasta hyvästä jäämään, tehostamalla kunnallisia palvelutuotantokoneistoja. On tietenkin luonnollista että julkisella sektorilla töissä olevat näkevät lähinnä oman tilanteensa, pelko ajaa ratkaisuihin, jotka eivät ole kestäviä.
Tätä pattitilannetta on ylläpidetty jo pitkään ja velka vain kasvaa. Nyt pakon edessä on nähtävissä keskittymiskehitys jolla yritetään hakea tehokkuutta, tätä kuinkas ollakkaan rahoitetaan velalla. Tämä kuitenkin antaa taas kerran mahdollisuuden muuttumattomuuteen. Kunnat jotka jäävät eloon, eivät muutu yhtään tehokkaammiksi.
Sensijaan jos toimintoja tehostettaisiin oikeasti, ei olisi suurta väliä sillä, montako kuntaa suomessa olisi. Tuottavuus syntyisi toisella tavalla, eikä ihmisten henkilökohtaisella kustannuksella.