Meillä on tosiaankin työhön liittyvä ongelma, työtä olisi, tekijöitä ei. Ja jos onkin, on hinta kilpailukyvytön. Tuon korkean työn hinnan mukaan on kuitenkin hintatasomme muodostunut. Siksi kaikki arjen tarpeet maksavat paljon. Vuokrat ruoka jne. Työ on niin kallista ettei kukaan sitä pysty ostamaan, eikä kenenkään kannata sitä tehdä kilpailukykyisellä hinnalla, tällä kustannustasolla.
Muistaako Roy kuinka 1990 luvun alussa päätettiin visusti alkaa laskemaan työhön kohdistuvia veroja. Aloitus sujui mallikkaasti, mutta lopahti alkuunsa ja miksi se lopahti ? Kenen etu oli, ettei verotusta sitten alettukaan laskea suunnitellusti. Ei tarvitse olla mikään nero, nähdäkseen että julkinen sektori olisi joutunut niin eläke, kun työn organisoinninkin osalta suuriin rakenteellisiin uudelleen järjestelyihin.
Julkisen sektorin torjunta oli syy siihen ettei työhön kohdistuvia veroja pystyttykään laskemaan, siksi meillä ei nyt ole enään omaa työtä. Ulkolaista työtä sentään voivat hyvin palkatuissa viroissa istuvat ostella mielin määrin, rahaa on vielä jäämäänkin jälkipolville. Niin että ymmärrän hyvinkin, miksi ihmiset villattiin toimimaan vastoin omaa etuaan.
Vahingot ovat kuitenkin peruuttamattomia, tuo arjen työkin on jo niin kallista, ettei sitäkään voida ostaa eikä myydä. Ankarat tulevat olemaan kansan kärsimykset, kun annettiin julkisen sektorin säilyä muuttumattomana kaksikymmentä vuotta.