Kustannuksia ja tuloja yritetään valottaa alla. Perusaineisto löytyy MOTin sivuilta. Pauli Vahteran ansiokas työ on melko pitkä, joten pätkin sen osiin.
Eilisessä Pohjalaisessa Kokoomuksen Kai Pöntinen kehoittaa katsomaan kyseistä MOTin ohjelmaa yle fi:n Areenasta. Hänen slogansa sosiaalipummeista ei ole kovin onnistunut, sillä kritiikkiä olisi suunnattava Suomen päättäjiä kohtaan. Joka tapauksessa, alla aloitetaan kustannuksien selvittelyä. Valitettavasti Matsemanista ei ollut apua tähän.
Pauli Vahtera:
Maahanmuuton kustannuksista on vähän julkista tietoa. Sekin vähä on ristiriitaista. Kustannuksia esitetään vain lyhyeltä periodilta, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vietettävältä ajalta tai yhden hengen kuukauden toimeentulotukimenojen osalta. Lainkaan ei ole pohdittu pitkäaikaiskustannuksia. Yksi pysyvästi työttömäksi jäävä maahanmuuttaja aiheuttaa yhteiskunnalle menoja vuosikymmenien ajan. Kun maahanmuuttajien määrä koko ajan lisääntyy uusien turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisten kautta, yhteiskunnan menot kumuloituvat. Kansalaisuuden saamisen jälkeen maahanmuuttajan kustannukset muuttuvat suomalaisen kansalaisen kustannuksiksi.
Tärkeintä olisi selvittää, kuinka paljon Suomen valtio maksaa maahanmuutosta ja kuinka suuri osa yksittäisen paikkakunnan verotuloista käytetään maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannuksia vähentää saatavat tulot, joista tärkein on työllistyneen maahanmuuttajan maksamat verot. Myös maahanmuuttajien ostamiin hyödykkeisiin ja palveluihin liittyvät arvonlisäverot vähentävät maahanmuuttajien aiheuttamia menoja.
Vaikeaa on selvittää maahanmuuton välillisiä kustannuksia. Maahanmuuttajat tarvitsevat terveydenhoito-, sosiaali- ja asumispalveluja, koulutus- ja kotoutuspalveluja, oikeusapua, vapaa-ajan urheilu- ja kulttuuripalveluja. Tuhannet suomalaiset elävät maahanmuuton kautta saaduista työpaikoista vastaanottokeskuksissa, oikeusaputoimistoissa, kotoutus- ja koulutushankkeissa. Nämä menot mielletään usein nollaksi, koska henkilöt muutoin ehkä olisivat työttöminä. Vastaanottokeskuksia perustaneet kunnat katsovat toiminnan voitolliseksi, kun se työllistää kuntalaisia ja kun valtio maksaa kaikki menot. Yhtä hyvin palkkakustannukset voitaisiin laskea yhteiskunnan menoiksi, jos ajatellaan että ne ovat poissa muista palveluista kuten vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta. (jatkuu)