Tuli mieleeni, minkälainen on Moskovalainen hissi?
Tsetseeni painaa nappulaa ja 8 kerrosta tulee alas...
Mutta se kevennyksistä.
Olgan Selkäsen kirjoittamasta viestistä tulee mieleen se erilaisuus, joka nousee aina esiin silloin, kun kokemus "toiselta puolelta" puhuu. Siksi rohkenenkin liittää tähän Nabilin lausunnon.
Nabila Abdul-Fattah on nuori 1981 syntynyt Muslimi-nainen, artisti ja tunnettu kolumnisti. Hän kertoo:
En aio enää selittää uskontoani
Tämä pääsiäinen on ollut minulle epätavallisen uskonnollinen. Ensin keskustelin uskonnosta ja pääsiäisestä eräässä radio-ohjelmassa ja pyhä jatkui sitten eräässä Muslimikonferenssissa nuorille Muslimeille. Tämä tapahtuma kerää joka vuosi satoja nuoria muslimeja luennoille ym toimintaan.
Tämä kaikki sai minut miettimään omaa uskontoani. Ennen kaikkea sitä, miten minä aina joudun puolustautumaan. Islam on ainaista puolustautumista. "Minä olen muslimi, mutta en ole terroristi, en halvenna naista, enkä ole epädemokraattinen". Olen pitänyt aina tärkeänä keskustelua ja minulla ollut myös aina tarve näyttää "hyvää esimerkkiä". Halusin näyttää, etteivät kaikki muslimit ole sellaisia, kuin me voimme mediassa nähdä.
Minun ongelmani oli se, etten huomannut miten minä kaivauduin syvemmälle ja syvemmälle omassa kuopassani. Minulle ei koskaan valjennut, että silloin kun olin halukas keskustelemaan siinä uskossa, että minä tein jotain hyvää, avauduin samalla ihmisille tavalla, joka antoi heille kaikki avaimet arvostella minua.
Ihmiset hakivat joskus vastauksia, joita minulla ei ollut, vaikka niitä minulta odotettiin, koska olin jo avannut oven aikaisemmin. Yhtäkkiä kaikkien muslimien piti olla asiantuntijoita terrori-iskuissa, Al-Qaidan pampuissa, aivopesussa, tilastoissa kunniväkivallasta, hulluissa murhanhimoisissa naisissa USA:ssa, jotka osaavat jokaisen sanan Koraanista ja kaikki hadithit ulkoa. Ja ellei pysty vastaamaan näihin kysymyksiin, löytyy aina uusia. Kunnes kuuntelijat ovat tyytyväisiä ja tätä ei tapahdu oikeastaan koskaan.
Mutta joka päivä oppii jotain. Tämän pääsiäisen jälkeen olen nyt päättänyt. En enää selitä omaa uskontoani. En jätä enää ovea auki ihmisille, jotka haluavat vain syyttää, väittää ja hakea asioita, joita sitten tietoisesti tulkita väärin.
En aio enää selittää minun suhdettani Jumalaan, enkä kertoa, miksi jotkut valitsevat hunnun ja toiset niqabin tai miksi toiset valitsevat räjäyttää itsensä, tai tappaa tyttärensä. Ei ole väliä miten paljon minä selitän ja mitä sanoja minä valitsen informoidakseni mahdollisimman paljon, kiinnostuksen hetkellä, ei auta. Ihmisillä on jo ennalta päätetty mielipide ja minun virheeni on aina ollut se, että olen rehellisesti uskonut että he ovat olleet todellakin kiinnostuneita siitä mitä minä heille kerron.
En ole koskaan hyötynyt siitä mitään, siksi lopetan selittämisen. Niin kauan kun tiedän mitä minun uskontoni sallii ja mitä ei, se riittää.
Moni kokee kai uskovaiset ihmiset aivopestyinä idiootteina jotka haluavat levittää propagandaansa kaikille epäuskoisille. Mutta jos minä olen rehellinen, niin en voi nähdä edes muslimeja, joilla olisi ollut mahdollisuus olla aivopestyjä saarnaajia, meillä kaikilla on ollut aina täysi työ itsemme puolustamisessa, sen sijaan että olisimme olleet ylpeitä omasta uskonnostamme, maassa, jossa meillä on vapaus sitä olla.
Nabila Abdul-Fattah