Kirje Kauhajokelaaselta nuarelta joka meni rannikkojääkäriihi
terve Isä (Ja äiteekin hullujenhuanehen kokkisänkys)
Julistaasin notta oon asialtaases tämmis täällä. Kai sullaki kulkoo
asiat tihkaasematta? Kerrokko häjypoijille, notta kyllä nämä harmahat
aina Rolssin arpeetit voittaa. Sanokko niille notta kannattaas
hapinesta tulla tänne följyhy, ennen kun kaikki parahat paikat teköö
välipään.
Molin aluks vähän pöyröö ku aamulla tartti nousta ylähä vasta
kuurelta. Siis siihen aikahan meillon jo oltu pelloolla fälttäämäs.
Kai tähän makaamisehenkin tottuu.
Aamut on tosi heleppoja, ei oo mettäpöyröötä lavittoolla, Trahteeria
piisaa ja verekkin on valamihiksi lämpöösiä, ja tuloo monireikääsestä
kraanasta, nottei tarvitte kooliissa lutata senkun prääsäälöö vain.
Toi ruaka vaan on jonkuv verran köppäästä, ei oo kropsua,
ankkastukkia, klimppisoppaa, tikkelperihillua, tai rössipernoota,
köökistä ei saa eres latoviiniä.
Palakropsu jotenkin menettelöö kun sitä tarjotatahan jonkullaasen
soosin kera. Ei oikeem maistu miltää ku sualaa ei pruukaa olla
tarpeheksi.
Eli me käyrähän väliis marssiilla, joiren pitääs olla julmetun kovia
ja rössööttäviä. Mutta eihän näm oo tormoottanu karanneeren
väkitukkojen itikooren peräs ympäri krannin peltua, ja vasiten niitä
peninkulmatolkulla raijannu takaasi omalle markille. Ja hypyyltä
palates ei niiren oo tarvinnu huitaasta toistaitoosia säfööriä
kuanohon.
Meirän kessu on vähän niinkun opettaja, se tinttaaloo ja räpöttää
alvariinsa. Kapteeni on vähän niinkun hankkijan kauppias, elikkäs
täysin sakia. Sitte on jotakin majuria ja everstiä, jokka on niinkun
rovastia tai vallesmannia. Ne kyllä pruukaa yleensä hoinoostella
johnakin näkymättömis.
Kerroko häjypoijille, notta niistä tuloo rumihia, mää saan mitallia
ampuumisesta, enkä tajua minkä tähren, makaan vaan niinkun kärmes ja
ampuun vaan. Ei eres tartte valaa luatia tai larata itte panoksia, ne
annetahan valmihina. Eikö oo uskomatoon juttu. Maalitaulut on ihan
äiren kikin kokoosia, ja aivan liikkumatoon maali. Ja ne ei eres ammu
takaasi niinku ryssät paappaa talvisoras, tai krannin Anttoo
nimismiästä, kun se löyti sen pontikkatehtahan.
Sittem meillä on viälä jotaki lähitaisteluharjootuksia, saa painia
köppäästen kaupunkilaaspoikien kanssa, ei vaan saa olla turhan
hotales, nottei mee pojaat rauskaksi. Son julumetun palijo helepompaa
kun nuaren Ala-Kaukoolan sonnien kanssa.
Moon meirän komppanian toiseksi paras… Paras on yksi Alajärveläänen
neekeri, mutta sonkin aika roikales, painaaki 135 kilua, ja mää oon
vaan tämmöönen 55 kiloonen orpokurkeloone.
Sanokko häjypoijille, notta jos ne tarttoo vähääsen sellaasta
mohaaluaikaa, nii tänne vaa. Sano nille viälä notta pitää hapinesta
nottei mutt havaatte tulla ensin.
Tyttäresi
Erja-Marja