70-luvun taistolaisuus ja siihen liittyvä kulttuuri oli hyvin kokonaisvaltaista. Käsitykseni mukaan harvassa olivat ne, jotka pitivät heidän musiikistaan olematta myös aattellisesti heitä lähellä. Joku uudelleen viritetty "kalliolle kukkulalle" saattoi biisinä olla poikkeus. Näköjään tuo lause " Mielenkiintoista oli toki lukea, että tyyli kolahtaa edelleen nimimerkkiin "vaasalainen". otti niin koville, että piti heittää vastaväittämä, eli "Hiukan omituiselta myös tuntuu että sosialidemokratia on tärkein filtterisi musiikin kuuntelussa." Totta on, että aina kun kuulen Kom-teatteria tai Agit Proppia, tulee mieleen 70-luvun vastenmielinen taistolaisuus.
Jos luet hieman tarkemmin aikaisemman kirjoitukseni, niin kyllä minä tarjoamasi linkkiä myös kommentoin.
Muuten sosialidemokratialla ei ole väitteistäsi huolimatta juurikaan mitään tekemistä musiikkimakuni kanssa, puhumattakaan että se olisi tärkein filtterini. Toki voisin laittaa vaikka kuinka pitkän luettelon mielibändeistä, mutta jääköön aika vähälle. Nuorena poikana ihastelin Rolling Stonesia, sitten tuli CCR (Creedence Clearwater Revival), Purplet ja niin edellen. Siihen aikaan en sanoja edes ymmärtänyt englanninkielisiä sanoja. Tietysti Irwin ja Hector puhuttelivat ja moni muu. Käsitykseni mukaan näistä pitivät kaikki ikäiseni, aivan riippumatta puoluekannoista.