Kuinka moni nykysistä valtuutetuista mahtaa kaivata lisää teatteriesityksiä, konsertteja, taidenäyttelyitä ja gallerioita.
Kuinka monen arvelet kaipaavan lisää ja erilaista katuruokaa.
Entä kuinka monen uskot kaipaavan katutaidetta, seinätaidetta, katumaalauksia, jonglöörejä, imitaattoreita, happeningejä, taikureita, ”eläviä patsaita”, katumuusikoita, katuteatteria, installaatioita, yllätyksiä..
Kuinka moni olisi valmis istumaan katuterassilla maistelemassa valko- tai punaviiniä ja nauttimassa eksoottisista herkuista. Ei monikaan jos tarjolla on maalahden munkkipossuja.
He ovat tyytyväisiä siihen, mitä on ja toivovat että mitään mikä rikkoisi nykyisen rauhallisen ja pönäkän olon ei missään vaiheessa tapahtuisi.
Mutta muutosta eivät myöskään kaipaa ne vaasalaiset, jotka asuvat keskustan ulkopuolella. Heidän mielenkiintonsa kohteita ovat naapurit, joita voi kurkkia kartiinien raosta.
Ne taas jotka asuvat keskustassa pelkäävät melua, elämän ääniä ja väritartuntaa.
Muutosta haluavia on niin pieni kourallinen että heistä ei tarvitse piitata.
Vaasa on fyysisesti ja henkisesti pieni syrjäinen pikkukaupunki jossakin ruotsinkielisellä pohjanmaalla: vaasalaiset purevat böklinkiä ja katsovat säätilankin Ruotsin tv:stä.