Luonnonvihaajia
Joskus se vähän ihmetyttää, että mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa. Olemmeko niin täydellisesti vieraantuneet äitiluonnosta. Vai ajattelemmeko siitä, että sekin on vain tuote, jota ostetaan ja myydään markkinoilla. Kun luontokin on tuote sen pitää sitten näyttää hyvältä ja täydellisen kauniilta, että se käy kaupaksi markkinoilla.
Jotkut isännöitsijät pitävät melkoista melua, jos pihalla on männyistä putoavia havuja asvaltilla tai hiekalla. Hän ei ymmärrä, että sitä samaa moskaa on kaikki nurmikot täynnä, se vain ei näy sieltä heinänseasta.
Toisaalta se ei toisia taloyhtiöitä liikuta mitenkään, vaikka niidenkin asvaltilla on samoja roskia.
Mutta myös pihojenpuista käydään, jopa ihan riitelyn asteelle vääntöä, kun osa haluaisi kaataa puita, kun ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ei ikkunoista näe enää ulos.
Eräässä taloyhtiössä alkoi eräs asukas ja hallituksen jäsen kaivamaan tontinympärillä olevilta kallioilta kaikki sammaleet pois. Ja nyt ne paistaa paljaana. Mitä tyydytystä hänkin sai tuosta touhusta?
Maailmassa ja elämässä on todella paljon asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin männyn neulaset tai muutama puista pudonnut lehti.
