Kissa-aiheesta voi tehdä myös jonkinlaisen matkailuvaltin ainakin Kristiinassa kuuleman mukaan Kristiinankaupunkiin myös puuhataan kissapatsasta
Kristiinankaupunki on kissojen kaupunki, jonka kujalla ei kissoja piiskata "Aina kesäisin, tarkemmin maukaistuna kesäkuun puolivälissä, Kristiinankaupungissa järjestetään Avoimet portit – kulttuuritapahtuma pihoissa ja puutarhoissa -tapahtuma. Silloin pääsee vierailemaan vanhojen puutalojen porttien sisäpuolella.
- Täältä löytyy paljon kotikissoja, vahvistaa kaupungin matkailuneuvoja Helena Kari.
Ei siis ihme, jos ikkunoissa tai kujilla voi nähdä kiiluvia silmäpareja. Tai vilauksen hännänpäästä. Helena kertoo entisaikojen villikissoista, joita ilmestyi varsinkin kesäaikaan puutalojen lattioiden alta ja ulkorakennuksista.
- Useiden satojen talojen kivijaloissa on edelleen avoimia tuuletusluukkuja, ”kissanluukkuja", jonne kissat pääsivät metsästämään hiiriä, hakemaan suojaa tai tekemään uteliaisuuskäyntejä. Villikissat ovat nykyään lähes hävinneet, koska ihmiset pitävät paremmin huolta kissoistaan.
Kaupungin ensimmäinen kotikissa Oscar ja laivakissa Oscar II johdattavat lapsiseikkailijat tutustumaan elämäänsä kaupungin kujilla ja kaduilla. Tuolloin eletään aikaa vuodesta 1761 aina vuoteen 1900.
- Draaman ja historian kautta kerrotaan kissan ominaisuuksista, fysiologiasta, tehdään kysymyksiä ja lauletaan naukumalla, matkailuneuvoja paljastaa.
Mutta ei kissa-aiheista Kristiinankaupunkia ilman kissa-aiheista kujaa. Tuo kuja on yksi maamme kapeimmista kujista ja nimeltään se on Kissanpiiskaajankuja. Helena tietää useita nimeen liittyviä tarinoita.
Tunnetuin - ja todennäköisin - vie kaupungin eteläosassa sijaitsevaan Tervasaareen. Siellä sijaitsi valtava telakka, jossa 1800-luvulla rakennettiin suuria valtameripurjelaivoja.
No, annetaanpa Helenan kertoa lisää:
- Siipyyn Skaftungin kylässä, joka kuuluu nykyään Kristiinankaupunkiin, oli paljon hyviä laivanrakentajia. 1800-luvun loppupuolella Skaftungin miehet lähtivät Tervasaaresta iltaisin kohti yökortteeria ja poikkesivat Pikkukujalla olleeseen Kestikievariin, joivat paljon ja yöllä pitivät kauheaa mekkalaa. Kristiinalaisporvarit juoksivat ulos kadulle ja huusivat: ”Pois skaftunkilaiset huutamasta keskellä yötä että kunnon väki saa nukkua!”. Se muuttui muotoon "Pois kattungit!" eli kissanpennut ja lopuksi pois katit huutamasta eli "bort kattungana o ropa, bort kattorna".
Vuosikymmenet vierivät, ja kaupunkilaiset jatkoivat sinnikkäästi Pikkukujan kutsumista nimellä Kattpiskaregränden eli kattienpiiskauskuja.
- Koska nimi piti pintansa kaupunkilaisten suussa, se muutettiin 1930-luvulla virallisesti Kissanpiiskaajankujaksi-Kattpiskaregränden.
Nykyään Kristiinankaupungista löytää kissa-aiheisia matkamuistoja, postikortteja, T-paitoja. Monenmoista.
- Jostain syystä kissat ovat rakkaita ja niitä on aina ollut näkyvästi tässä kaupungissa. Minullakin on rakas kissa, jonka nimi on Messi, Kissojen kaupungin matkailuneuvoja iloitsee.
KUVAT:
Kristiinankaupungin kulttuurisihteeri, Kristiinankaupungin matkailu ja Anu Korpinen"
https://www.kissakas.fi/pienet-makupalat/309-kristiinankaupunki-on-kissojen-kaupunki-jonka-kujalla-ei-kissoja-piiskata
